"Sinun lapsesi minä pelastan"!

"Sinun lapsesi minä pelastan" (Jes. 49:25.)
Tämä lupaus kantaa niitä uskovia vanhempia, joilla on lapsia. Jokaisen lapsen syntymään liittyy paljon unelmia ja toiveita. Jotkut toiveista saattavat toteutua, mutta monet kauniit unelmat voivat myös jäädä toteutumatta. Kun asiat eivät mene meidän suunnitelmiemme mukaan, niin se ei merkitse kuitenkaan sitä, että Jumalan suunnitelmat eivät toteudu. Jumalan tiet kulkevat uskon maailmassa. On rohkaisevaa jättää lapset Jumalan haltuun, samalla, kun pyrkii tekemään parhaansa lasten kasvatuksessa. Jumala on pelastaja. Jumalan pelastustaidot ovat ihmeelliset. Usein saamme kuulla ihmepelastumisista suurten katastrofien jälkeen. Silloin, kun kaikki toivo pelastumisesta on kadonnut, saattaakin löytyä vielä joku henkiin jäänyt. Kun pelastunut on lapsi, niin vanhemmat kokevat suunnatonta iloa ja riemua lapsensa pelastumisesta. Entä sitten, jos myrsky on katkaissut hennon taimen ja elämän liekki on sammunut tämän auringon alla? Katoavatko vanhempien sydämistä silloin kaikki viimeisetkin pelastuksen toivon siemenet? Mistä tällaisissa tilanteissa saa voiman jatkaa elämää? Jumala on antanut meille toivon Kristuksessa. Elämä tai kuolema eivät voi riistää meiltä pelastusta Kristuksessa. "Sinun lapsesi minä pelastan"!
"Luota Herraan! Ole luja, pysy rohkeana. Luota Herraan"! (Ps. 27:14.)