Kävimme Rukalla ja Juumassa

Aamulla lähdin Mikaelin kanssa retkelle Juumaan. Sää oli lämmin ja aurinkoinen. Loma-Ajakassa pistäytymisen jälkeen meidän oli tarkoitus mennä suoraan Myllykoskelle, mutta Mikael halusi ensin käydä äitiänsä katsomassa Rukalla.
Rukan parkkipaikalta löysin auton avaimet. Joltain oli pudonnut tärkeät avaimet maahan. Otin ne talteen ja ajattelin etsiä info-pisteen, jonne veisin avaimet. Kun olimme Mikaelin kanssa Sinin liikkeen kohdalla, niin totesimme, että liike oli suljettu. Sini oli ruokatauolla. Huomasin erään pariskunnan katselemassa samaa näyteikkunaa. He huomasivat kyltin, jossa luki: "Olen tauolla". Kerroin heille, että löysin maasta auton avaimet ja minun pitäisi nyt löytää joku info-piste, että voisin viedä avaimet sinne. Mies sanoi, että ne ovat hänen avaimensa. Löydöstä ilahtuneena hän halusi tarjota meille kaakaot. Lahtelainen pariskunta oli ihmeissään ja iloissaan, kun saivat auton avaimet käteensä. He eivät olleet vielä siinä vaiheessa huomanneet avaimiensa olevan kadoksissa. Tauko meni nopeasti iloisissa merkeissä. Sini tulikin sitten paikalle ja ihmettelimme yhdessä tapahtunutta. Meidän piti tulla Juuman tieltä poimimaan avaimet talteen ja palauttamaan ne oikeille omistajille. Kaikella on joku tarkoitus.

Mikael sai Siniltä ison hämähäkin. Sellaisen, jolla on "limajalat". Kun hämähäkin heittää seinälle, niin se tarttuu jaloilla kiinni ja alkaa sitten valua alaspäin. Hämähäkki sai nimekseen Tipi-tii ja siitä tulikin mukava retkikaveri. Lauloimme hämähäkki-laulua useampaan kertaan.
Myllykoskelle saavuttuamme koimme heti yllätyksen. Meille tarjottiin lettuja, hillon kera. Mies, joka niitä paistoi, sanoi, että olen tutun näköinen. Katsoin miestä tarkemmin ja tunnistin hänet. Ystävällinen retkeilijä oli sama pastori, jonka tapasin 30.7. Oulussa, kun vietimme Vilman ristiäisiä. Hän oli pitämässä Juuman leirikeskuksessa leiriä eläkeläisille. Tämäkin kokemus olisi kenties jäänyt väliin, jos olisimme tulleet suoraan Myllykoskelle. Kaikella on joku tarkoitus.

Saimme myös nähdä kumiveneellä Myllykoskesta laskevan seurueen. Sekin oli mukava kokemus ja aivan oikea ajoitus. Kirjoitimme myllyn seinän oven pieleen nimemme ja päivämäärän. Hämähäkkikin sai nimensä meidän nimien vierelle. Tapasimme polulla monia ulkomaalaisia, erityisesti italialasisia matkailijoita.