Kaipaatko nähdä Herran?

"Kuningas Ussian kuolinvuotena minä näin Herran: hän istui korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaateensa liepeet täyttivät temppelin. Hänen yläpuolellaan seisoivat serafit, joilla oli kuusi siipeä kullakin: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella verhosivat ruumiinsa ja kahdella lensivät. He huusivat toinen toiselleen: - Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot! Hänen kirkkautensa täyttää kaiken maan. Ovenpielet vapisivat äänten voimasta, ja huone tuli täyteen savua. Ja minä sanoin: - Voi minua, minä hukun! Minulla on saastaiset huulet, ja saastaiset huulet on kansalla, jonka keskellä elän, ja nyt minun silmäni ovat nähneet Kuninkaan, Herran Sebaotin. Silloin yksi serafeista lensi luokseni kädessään hehkuva hiili, jonka hän oli ottanut pihdeillä uhrialttarilta. Hän kosketti sillä minun huuliani ja sanoi: - Katso, tämä on koskenut huuliasi, sinun syyllisyytesi on poissa, ja syntisi sovitettu. Minä kuulin Herran äänen sanovan: - Kenet minä lähetän? Kuka lähtee sananviejäksi? Niin minä vastasin: - Tässä olen, lähetä minut!" (Jes. 6:1-8.)

Taivaan ja maan välillä on jyrkkä vastakohta. Herra Sebaot ja hänen kirkkauden valtakuntansa on täynnä pyhyyttä ja puhtautta. Ihmisen ja koko ihmiskunnan tila on tämän kirkkauden ja pyhyyden rinnalla kuin saastainen vaate. Ihminen näkee ja kokee syntisen tilansa vasta nähtyään, Herran. Kun ihminen on nähnyt Herran edessä oman raadollisuutensa, niin hänen huuliltaan purkautuu huuto: - Voi minua, minä hukun! Tämä on avunhuuto: - Pelasta minut! Herran näkeminen herättää synnintunnon ja katumuksen. Kun ihminen on valmis synnintunnustuksen, katumuksen ja armon tarpeensa tuntien jättäytymään Jumalan käsiin, niin hänellä on toivo, joka kantaa hänet pimeydestä valoon. Kristuksen ja hänen sovitustyönsä ansiosta Jumalalla on oikeus armahtaa syntinen ihminen ja syntisellä ihmisellä on mahdollisuus ottaa armo vastaan.

Kaipaatko sinä Herran näkemistä, armoa, anteeksiantamusta ja hengellistä uudistumista? Minä kaipaan tätä jatkuvasti!

"Pohdi, millaisia jumalanpalvelustemme pitäisi olla, jotta osanottajat tuntisivat olevansa pyhän Jumalan edessä ja kokisivat syvästi oman syntisyytensä sekä pelastavan armon ja puhdistuksen tarpeensa. Kuvittele, millaista olisi, jos laulut, Raamatun tekstien lukeminen ja saarna johtaisivat meidät joka kerta uskoon, katumukseen, armon vastaanottamiseen, puhdistukseen ja haluun sanoa: "Tässä olen, lähetä minut"! Eikö juuri tästä jumalanpalveluksessa ole todellisuudessa kysymys? (Vrt. RS 3/11 s. 64)