Juhlien aikana sain kaksi suruviestiä. Kuusamon adventtiseurakunnan perustajajäsen Sylvi Kielenniva nukkui pois 90-vuoden ikäisenä 12.5.2011. Kerron enemmän Sylvistä myöhemmin. Sylvi oli seurakuntamme aktiivinen ja hyvin toimiva jäsen.
Toinen viesti koski Rane-koiraamme. Veimme Ranen päivähoitoon maalle Kuohuahoon, kun lähdimme Ouluun. Rane on ollut Kuohuahossa ennenkin ja viihtynyt siellä hyvin, koska pihapiiri on vähän laajempi. Nyt on kuitenkin käynyt niin, että Rane on kadonnut. Rane on ollut jo viikon poissa. Kiertelin eilen pitkän lenkin Kuohuahon maisemissa Pörrin kanssa, mutta Renesta ei näkynyt jälkeäkään. Laitoin tänään kahteen lehteen katoamisilmoituksen ja lupasin löytäjälle löytöpalkkion. Olisihan se mukava asia, jos Rane löytyisi, mieluummin elävänä kuin kuolleena. Kun kuulin Ranen katoamisesta, niin mieleeni tuli sana: "Vanhurskautesi on vuoria korkeampi ja oikeutesi kuin syvyyksien syvyys. Ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra." (Ps. 36:7.) Vetosin tähän lupaukseen Ranen selviytymisen puolesta. Jumala on luvannut auttaa ihmistä ja eläintä, koska molemmat ovat Jumalan luomia ja Jumala välittää luoduistaan ja pitää niistä huolen.
Surullisten uutisten keskellä sain tänään kuulla myös iloisen uutisen. Terho on valittu Kirkkokedon koulun opettajaksi. Hän sai vakituisen viran siitä koulusta, johon hän ensimmäisenä meni, kun muutimme Kuusamoon vuonna 1990.
Virkaa haki 18, joista Terho valittiin. Onnea Terho ja menestystä tärkeässä virassasi. Kuolion koulu, jossa Terho on tällä hetkellä työssä, on lakkautettavien kyläkoulujen listalla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Voi sentään! Korkeaan ikään ehtinyttä ja vanhurskasten lepoon päässyttä Sylviä en tuntenut, mutta Rane minulla oli ilo tavata viime kesänä. Vielä voin kuitenkin toivoa näkeväni sen tänäkin kesänä. Herra tietää.
Hienoa Terho! Lämpimät onnittelut ja siunausta uralle! Tämä on upea ala!
Terholle lämpimät onnen toivotukset!!!
Taimi ja Reima
Harmillinen juttu tuo Ranen katoaminen! Minäkin olin saanut tehdä tuttavuutta Ranen kanssa ja Rane on mukava koira. Toivottavasti kuulette Ranesta pian, ja Rane pääsisi takaisin kotiin. Joka tapauksessa toivottavasti saatte tiedon pian, miten Ranen on käynyt, ettei tarvitsisi pitkään miettiä Ranen kohtaloa.
Terholle onnittelut vakipaikan saamisesta! Monella alalla on nykyisin vaikeaa saada vakipaikkaa, opettajilla se vielä näyttää olevan mahdollista.
T. Katariina
Laitoin Ranen kuvan ja ilmoituksen katoamisesta Facebook-sivulleni, mutta eipä taida fb-ystävieni joukossa olla montakaan, jolla olisi yhteyksiä Kuusamoon. Mutta kaikkea kannattaa yrittää.
Kiitos Aila aktiivisuudestasi Ranen etsimisessä. Rane on edelleen kateissa. Eilisessä, torstain 19.5.2011, Koillismaan Uutiset -lehdessä oli seuraavanlainen ilmoitus:
Kadonnut
Rane-koira, kiltti suomenpystykorva viikolla 19 Purnusuon alueelle Kajanvantien varrelle. Kaulassa panta, jossa nimi ja puh. nro. Löytöpalkkio. Onko havaintoja? Ota yhteyttä p. 040 8474 582.
Samantapainen ilmoitus oli jo aiemmin Koillissanomissa (tiistaina 17.5.2011).
1.11.11. klo 11 saimme varmuuden Ranen kuolemasta. Rane putosi Pöyliöjärven lähellä olevaan vesikuoppaan eikä päässyt sieltä pois, vaan hukkui. Olen kirjoittanut tästä enemmän 1.11.2011 päivätyn kirjoituksen kohdalla.
Veimme Ranen Kuohuahoon 10.5.2011. Lähdimme Ouluun torstaina 12.5. Torstai-iltana Terho soitti ja sanoi, ettei Rane ole tullut vuorokauteen Kuohuahoon. Vetosin heti Ps. 36:7 lupaukseen, jossa luvataan, että "Ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra". Pyysin Herraa auttamaan Ranea, jos Rane on vaikeassa tilanteessa. Rane oli pudonnut vesikuoppaan, eikä päässyt sieltä pois. Miksi Ranea ei autettu sieltä pois? Tämä kysymys on minulle arvoitus. En ole saanut siihen vielä vastausta. Oliko Ranen hukkuminen vesikuoppaan Jumalan apu vai synnin seuraus? Kaikella elämällä on joku tarkoitus ja kaikilla kokemuksilla on joku tarkoitus. Mikä oli Ranen elämän ja kuoleman tarkoitus? Kärsimyksen ja kuoleman kokemuksia ihmisten, eläinten ja koko luomakunnan kohdalla, emme pysty selittämään muulla tavalla kuin, että ne ovat syntiinlankeemuksen seurausta. Ihmisiä ja eläimiä kuolee päivittäin, vaikka kuinka vetoaisimme Jumalaan ja pyytäisimme häntä auttamaan heitä. Jumala ei ole kuitenkaan voimaton eikä haluton auttamaan meitä. Hänen sallimuksensa ja johdatuksensa ovat meidän parhaaksemme, vaikka emme sitä käsitä ja ymmärrä. Emme voi syyttää Jumalaa mistään. Jumala on oikeudenmukainen, armollinen, laupias, rakastava ja auttava Jumala. Elämme kuoleman varjon maassa, jossa onnettomuudet kohtaavat ketä tahansa ja milloin tahansa. Maailmassa tapahtuvat pahat asiat eivät ole Jumalan syytä. Kun me etsimme syntipukkia, niin katseemme kääntyy lopulta synnin alkuunpanijaan Lusiferiin, josta tuli kapinan tähden Saatana ja Perkele. Kaikki paha on viime kädessä tämän, Jumalaa, meitä ihmisiä ja koko luomakuntaa vastustavan olennon, syytä. Kerran tulee kuitenkin aika, jolloin kaikki paha on poissa, kuolemaa ja kärsimystä ei enää silloin ole, vaan kaikki "entinen on mennyt". Kiitos Jeesuksen!
Lähetä kommentti