Sylvi Kielenniva os. Pätsi syntyi perjantaina 1.10.1920 Kuusamon Penttilänvaarassa, itsenäiseen Suomeen. Hän nukkui kuolon uneen Kuusamon sairaalassa torstaina 12.5.2011, 90-vuoden ikäisenä, pitkän ja rikkaan elämän kokeneena.
Sylvin isä Otto Pätsi (30.5.1897-23.5.1946) oli maanviljelijä ja Sylvin äiti Anna-Brita (13.11.1892-18.11.1955) oli maatalon emäntä. Heidän kotinsa sijaitsi Penttilänvaarassa, kauniilla paikalla järven rannalla.
Pätsin perheeseen syntyi kuusi lasta: kaksi tytärtä ja neljä poikaa. Sylvi oli sisaruksista vanhin. Sitten tulivat: Eero, Heimo, Antti, Laila ja Jorma. Sylvin sisaruksista Heimo ja Jorma ovat elossa, mutta muut ovat nukkuneet pois. Sylvi menetti vanhempansa melko varhain. Isä, Otto, kuoli 49-vuotiaana ja äiti, Anna-Brita, 63-vuotiaana.
Sylvi aloitti työelämän oppilaskodin hoitajana Kuusamossa.
Sodan aikana hän toimi rintama-lottana ja haavoittui niin pahasti, että oli vähällä kuolla. Saksalaisen lääkärin auttamana Sylvi jäi elämään. Sylvin aika lähteä tästä elämästä ei ollut vielä silloin.
Kuoliolla oli sodan aikana tarkastuspiste, jossa Hugo Kielenniva työskenteli sotapoliisina. Hugo ja Sylvi tapasivat toisensa ja rakkaus leimahti sydämessä niin, että he muuttivat sodan jälkeen yhdessä Haapavedelle, josta Hugo oli kotoisin. Hugo piti Haapavedellä suutarinliikettä ja kauppaa. Sylvi kävi siellä emäntäkoulun ja hankki näin hyviä taitoja tulevia päiviä varten perheen äitinä.
Sylvi oli 21-vuotias, kun hänet vihittiin Hugo Verneri Kielennivan (23.2.1916-5.6.1979) kanssa sunnuntaina 9.11.1941. Neljä vuotta myöhemmin Sylvin ja Hugon elämässä oli tärkeä päivä, kun keskiviikkona 12.9.1945 heille syntyi poika-lapsi, jolle annettiin nimeksi, Jorma, Sylvin nuorimman veljen mukaan. Lähisuvussa oli nyt kaksi Jormaa, iso-Jorma ja pikku-Jorma.
Vuonna 1952 Kielennivan perhe muutti Helsinkiin. Hugo oli työssä rakennusfirmassa ja Sylvi teki tehdasompelijan töitä. Kielennivan perhe asui Helsingissä, 20 vuotta.
Helsingissä Sylvin miehelle sattui ikävä työtapaturma, kun hän putosi rakennustelineiltä ja loukkasi selkänsä. Tämän johdosta Hugon piti lopettaa, rakennustyöt.
Vuonna 1972 Kielennivan perhe muutti Sylvin kotipaikkakunnalle Kuusamoon. Kädentaitoisina ja ahkerina ihmisinä he rakensivat omakotitalon Torankiin. Voin kuvitella miten hyvin talon rakentaminen heiltä sujui, koska Hugon työparina oli ihminen, jolta tiukan paikan tullen sormi ei mennyt suuhun eikä Sylvin peukalo ollut keskellä kämmentä. Sylvi ei ollut työtä vieroksuva hienohelma eikä hän rajannut töitä naisten- ja miestentöihin.
Vasara, saha, kirves, pensseli, lapio ja rautakanki sopivat Sylvin käteen yhtä lailla kuin kattilat ja kapustatkin.
Kuusamossa Sylvi jatkoi ompelijan töitä yksityisenä pukuompelijana ja Hugo teki puusepäntöitä.
Minulla ei ollut koskaan etuoikeutta tutustua Sylvin mieheen henkilökohtaisesti. Mutta Hugosta tehty muotokuvataulu Sylvin kodin seinällä ja erittäin kauniit ja tyylikkäät puusta tehdyt kalusteet Sylvin kodissa ovat kertoneet minulle enemmän kuin tuhat sanaa, että Hugo oli erityisen taitava käsistään ja luova persoona.
Jatkuu ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti