Anoppini Irma Nevalainen täyttää tänään 93-vuotta Kajaanissa.
Onnea ja Jumalan siunausta ikinuorelle Irmalle!
"Minä lähetän enkelin kulkemaan sinun edelläsi, suojelemaan sinua matkalla ja viemään sinut siihen paikkaan, jonka olen sinulle varannut." (2. Moos.23:20.)
Tänään minulle tuli kaksi soittoa kadonneista koirista. Kumpikaan ei ollut Rane. Toinen oli hyvin samannäköinen kuin Rane. Ehdin jo luulla sitä meidän koiraksi. Juoksin, minulle soittaneen miehen kanssa, irrallaan olevan suomenpystykorvan perässä ja ihmettelin, miksi Rane ei tottele ollenkaan, eikä välitä kutsuista ja käskyistä lainkaan. Saatuani karkulaisen kiinni, huomasin pannan olevan erilainen kuin Ranella. Kuonon päässä oli myös enemmän mustaa kuin meidän lemmikillämme. Tämä koira juoksenteli vapaana sillä seudulla, jossa asuimme talomme remontin aikana. Luulin, että Rane oli tullut entisille kotinurkille.
Tein tänään elämäni ensimmäisen pannukakun ihan itse. Sain innostuksen kokeilla pannukakun tekoa, koska Sini tarjosi minulle tänään maailman parasta pannukakkua ja kirjoitti minulle ohjeen siitä, miten se tehdään. Ohjeessa ei kuitenkaan mainittu leseistä, seesamsiemenistä, spelttijauhoista, kookosrasvasta ja tummasta sokerista, mutta käytin niitä, että pannukakusta tulisi vielä ravitsevampaa. Annella sattui olemaan vielä ternimaitoakin kaiken hyvän lisäksi. Kun pannukakku oli valmis ja maistelimme sitä, niin sanoin Annelle, että tässä olisi nyt Ranellekin hyvä makupala. Juuri silloin puhelin soi ja vapaana juoksentelevasta pystykorvasta soitettiin. Ajattelin, että Rane taitaa sittenkin saada oman makupalansa joten lähdin innolla hakemaan "Ranea" kotiin. Olemme odottaneet Ranea kotiin erityisesti tänään, koska tänään on 22. päivä ja isomummin syntymäpäivä. Terhon uni ei ainakaan vielä toteutunut. Terho kertoi nähneensä unta, että Rane tuli kotiin laihana ja muuttuneena eri näköiseksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
10 kommenttia:
Heräsin tänä aamuna puoli viideltä. Näin unta, että Rane nukkui tien sivussa. Olin autolla liikkeellä ja huomasin Ranen nukkuvan rauhallisena tien vieressä. Uni oli niin toden tuntuinen, että lähdin heti ajelemaan Kajavantietä kohti ja päädyin lopulta kauas Pöllöjärventielle. Ajattelin, kumpi tässä nyt on "pöllö" kadonnut vai etsijä? Etsin katseellani unessa näkemääni ruohikkoa, johon aurinko paistoi
ja jossa Rane nukkui rauhallisen ja tyytyväisen näköisenä. Etsiminen ei tuottanut tulosta. Sain kuitenkin ihailla kauniita keväisiä maisemia. Pupuja vilisi tien sivussa vähän väliä, samoin poroja. Eräässä kohdassa poroja oli kokonainen tokka.
Minun mieleeni tästä tekstistä tuli ensimmäiseksi mieleeni,että tuo nukkuminen tien reunassa viestisi sitä, että Rane ei enää juokse tietä pitkin tämän elämän tiellä, vaan on saanut käydä lepoon. Ruohikko voisi merkitä niittyä ja aurinko yötöntä yötä. Tämä ajatus tuli sen takia mieleeni kun olen itse nähnyt vuosien varrella enneunia ja saanut niihin vastaukset. Enneunet ovat olleet vertauskuvallisia. t. Ranen ystävä.
Tänään minulle soitettiin ja ilmoitettiin, että Ranennäköinen pystykorva on nähty juoksentelevan Vuotungintien maisemissa. Lähdin tarkistamaan tilanteen. Kävelin talon isännän kanssa maastossa melko ison lenkin, mutta koirasta ei tehty mitään havaintoa.
Kävin jälleen eilen illalla Vuotungintiellä kyselemässä Tuovilan isännältä, että onko hän tehnyt Ranesta havaintoja? - Hän ei ollut nähnyt koiraa, mutta ruokakuppi oli tyhjentynyt. Aulis oli ripotellut "nappuloita" pihapiiriin ja yrittänyt näin "kesyttää" "villiintyneen Ranen", jos Rane on ottanut hänen talonsa pihapiirin "tukikohdakseen". Vein lisää vaatteita "hajuksi" ja ruokakupit on nyt lähempänä taloa. Kävelin maastossa jättämässä jälkiä ja tutkimassa paikkoja, mutta metsä kätki karkulaisen suojiinsa. Paluumatkalla poikkesin Törmäsillä, joilla on kaksi tyttö-koiraa. Simo lupasi seurata
tilannetta ja ilmoittaa havainnoistaan.
Olen seurannut Ranen tarinaa, voi kun hän jo tulisi kotiin! Niin kovasti Ranea olen muistanut rukouksissani.
Kiitos Tuula Ranen muistamisesta. Kävin tänään viemässä Vuotungintielle Ranen patjan, peiton, ruokakupin ja "nappuloita". Talon väki kertoi, ettei koirasta ole tehty nyt mitään havaintoa. Ruokakupit olivat kuitenkin tyhjentyneet. Mikä lienee napsineen murot mahaansa?
Paluumatkalla löysin tien luiskasta melkein muovikassillisen pulloja ja tölkkejä. Eräs ystävällinen nuori mies ajeli polkupyörällä ja huomasi puuhasteluni. Hän oli lukenut lehdestä kampanjastamme ja tiesi mistä on kysymys. Hän teki hyvää yhteistyötä kanssani ja toi minulle tien toiselta puolelta löytämiään pulloja ja tölkkejä. Kiitos sinulle aktiivisuudestasi ko. asian hyväksi. Toivottavasti terveiseni tulevat perille, sinulle asti! Jatketaan yhteistyötä edelleenkin!
Kävin eilen hakemassa Vuotungintieltä Ranen patjan, peiton, ruokakupin, talutushihnan ja omat T-paidat ja puseron sekä Ranen nappulat pois sateesta, koska koiraa ei ole näkynyt sielläpäin enää. Tänään tuli yksi soitto laihasta pystykorvasta, jolla ei ollut kaulapantaa. Soitto oli väärä hälytys. On se kuitenkin mukavaa, kun ihmiset näkevät vaivaa ja soittelevat havainnoistaan.
Jos Rane ei tule kotiin syksyyn mennessä, niin Ranen kuolinpäiväksi tulee 10.5.2011. Tämä päivä on yksi merkkipäivistäni, tiedätkö mikä?
Hei Paavo. Kiinnosti niin kovin tuo päivämäärä, että selailin tekstejä, koska olin siitä muistini mukaan joskus lukenut.
"Tänään tulee kuluneeksi 36 vuotta siitä, kun minut kastettiin Lohjan adventtikirkossa ja liitettiin seurakunnan yhteyteen".
Kopion tuon lauseesi ja samalla muistelen, että kasteeseenhan päivämäärä liittyikin :)
Muistetaan edelleen rukoiksissamme Ranea, jotta perheesi saa karkurin kotiin.
Siunattua leirin aikaa kaikille mukana oleville!
toivottelee Tuula Porista
Hei Tuula!
Löysit oikean vastauksen päivämäärän suhteen.
Ranesta ei ole kuulunut mitään. Olisi suuri ihme, jos Rane vielä palaisi kotiin.
Leiri meni hyvin. Oletkin varmaan lukenut leiripäiväkirjan tekstit blogiltani.
Tapasin eilen Eskolan miehen ja kysyin häneltä Ranen kohtalosta. Hän sanoi, että Kuohuahon lähimaastossa asustelee karhu. Hän epäili, että karhu olisi tappanut Ranen.
Lähetä kommentti