Suomella puhtaat värit lipussa on, sen kauneus aivan verraton.
Ei toista maata armaampaa, kuin synnyinmaa, jonka saan omistaa.
Kun katselen ylös, sineen päin, näen kirkkaan valon, auringon.
Myös hennon sirpin, valkoisen. Kuu sieltä arasti kurkistaa,
kuin enkelin hymyn aikaan saa.
Koivu silmuja valmistaa. Juuret mahlaa makeaa, silmuille jo tarjoaa.
Pian korvat pienet kuin hiirellä, vihreänä tuulessa lepattaa.
Hopeakuusi odottaa, suvun jatkavan kasvuaan. Krookuskuorolla keltainen puku,
kiitoslaulua laulaa suku. Siihen vastaa siniset liljat, jotka eivät enää nuku.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Mukavia oivalluksia!
Tuolla Etelä-Pohjanmaalla eilen ajellessamme hämmästelin, kuinka paljon suurempia lehtipuiden silmut olivatkaan siellä, jo aivan hiirenkorvat aukeamaisillaan. Toki täälläkin jo alkaa lämmetä, niin ettei mene enää kauaa, kun heleä vihreys ilmestyy.
Kevät on upeaa aikaa. Toivottavasti tuleva kesä on lämmin, vaikka amerikkalaiset ennustavatkin meille kylmää kesää.
Tuo edellä oleva runonpätkä syntyi keinussa istuessani. Sää oli todella kaunis ja mieltä ispiroiva. Nyt täytyy nauttia ulkona olemisesta, kun ei ole vielä hyttysiä kiusana. Raahe on varmaan melko tuulinen paikka, koska meri on siinä vieressä. Hyttysiäkään ei taida olla sillä lailla kuin meillä.
Tänään oli mukava seurata Mikaelin inspiksiä, leikkejä hiekkakasalla ja paperilennokin heittelemistä.
Ihana runo :)
Kiitos mukavasta äitienpäivästä! :)
Sini
Tänään ajoin ensimmäisen kerran nurmikon tänä kesänä. Tulppaanit ovat nyt parhaimmillaan.
Lähetä kommentti