Jatkoa edelliseen
Kirkkauden valopuku
Nuorten leirillämme valmistamat savityöt ovat kauniita, mutta hauraita, sillä meillä ei ole polttouunia. Polttouuni on välttämätön lujan saviastian saamiseksi.
Milloin savenvalaja tietää, että astia on valmis otettavaksi pois uunin kuumuudesta? Se näkyy saviastian väristä. Valmiin astian väri ei ole vihreä, musta eikä punainen, vaan hehkuvan kirkas. Kun astia hehkuu valoa, uuni on tehnyt tehtävänsä.
Herran sallima ahdistuksen tuli polttaa meistä kaikki siteet ja kuonan. Yksilöinä ja seurakuntana emme voi välttää tätä kokemusta. Voimme kuitenkin luottaa siihen, että Herra on kanssamme, kuten hän oli uskollisten heprealaisten nuorukaisten kanssa tulisessa uunissa kuningas Nebukadnessarin aikana. Kun meidän päällemme puetaan kirkkauden valopuku, tiedämme olevamme valmiit siirtymään tästä ajasta ikuisuuteen Kristuksen ansioiden ja armon kautta. Nyt on aika etsiä Herran kasvoja, että tunnemme ne, kun hän saapuu noutamaan omiaan. Väärän kristuksen kasvoissa näkyy keinovaloa ja paljon voimaa, mutta ei suloista rakkautta, iloa eikä rauhaa. Valepukuisen pettäjän voima ei ole peräisin Jumalasta vaan hänestä itsestään. Entinen valonkantaja ei kanna Jumalan aarretta, vaan valkeuden enkeliksi tekeytyvän lumousta, joka pettää ne, jotka hylkäävät oikean Jeesuksen.
Kirjoitus päättyy tähän.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Oli mukava yllätys, kun avasin eilen Nykyajan, Paavo, sinun kirjoituksesi oli siellä. kansikuvakin oli otettu pohjautuen kirjoitukseesi.
Luin kirjoituksesi ensimmäisenä ja sitten olikin luettava koko lehti, viimeistä sivua myöten.
Hienoa, että kirjoitit blogillasi aiheesta myös. Saa sellaisetkin lukea, joille ei Nykyaikaa tule.
Alistukaamme savenvalajan muokattavaksi ja poltettavaksi, että olisimme valmiita Herramme Jeesuksen tullessa noutamaan meitä.
Särkynyt saviruukku on kaunis ja koskettava laulu, sellainen haluan olla Herran kädessä. Raija
Hei Raija!
Kiitos kommentistasi! Olen kirjoittanut tästä aiheesta jonkin verran jo aikaisemminkin, blogillani. Raamatun aiheet ovat ehtymättömiä. Niissä riittää ammentamista loputtomiin.
Ystäväsi Seija Kinnunen tuli Varkaudesta kirppiksellemme vapaaehtoistyöhön. Hän lupasi olla Kuusamossa ainakin ensi viikon. Seija tarttui työhön rivakoin ottein. Hän haluaisi tehdä kirppiksestämme erikoisliikkeen, joka keskittyisi myymään vain takkeja, puseroita, pukuja ja farkkuja. Tämä ei ole kuitenkaan mahdollista, koska se olisi liian yksipuolinen Kuusamoa ajatellen ja muutostyöt tulisivat maksamaan liian paljon. Mielestäni nykyinen systeemi on ihan hyvä. Kirppiksen viehätys on siinä, että asiakas voi tehdä yllättäviä löytöjä, sellaistakin mitä hän ei osannut etukäteen odottaa löytävänsä.
Kirppis pitää olla kuin "sekatavarakauppa", kaikkea mahdollista pitää olla myytävänä.
Ihmiset tulevat tekemään kirppikselle "löytöjä", niinkuin kirjoitit. Kirppiksen viehätys loppuisi, jos siellä olisi vaan vaatetta.
Taivaan Isän Siunaus olkoon kirppistyössä mukana. Raija
Kiitos Keijolle sähköpostiini tulleesta rohkaisevasta viestistä, "Aarre saviastioissa" -kirjoituksen johdosta. Rohkaisevilla sanoilla on suuri merkitys. Ne vaikuttavat mieleen kuin tunturilta virtaavan raikkaan kevätpuron solina.
Lähetä kommentti