"Abigail - ei mikään olosuhteiden uhri"

Lähdin Kemijärvelle sapattiaamuna 30.10. klo 7:45. Sää oli raikkaan kuulas, mutta tien pinta oli vaarallisen liukas. Matkan aikana tien varsilla oli noin sata poroa. Kerran tuli vähältä piti tilanne. Onneksi ajonopeuteni oli tarpeeksi hidas, ettei tullut porokolaria. Kiitän kaikkia esirukoilijoitani, jotka muistitte matkaani rukouksin. Herra varjeli!
Tien varsilla näin myös suojavärein varustettuja hirvimiehiä ja -naisia, pyssyt olalla. Onneksi takaa ajetut hirvet eivät loikkineet tiellä.

Vaikka lähdin Kemijärvelle aikaisemmin kuin tavallisesti, niin myöhästyin kuitenkin noin kymmenen minuuttia.
Ehdimme kuitenkin hyvin pitämään ehtoollisjumalanpalveluksen, rukousviikon tilaisuuden ja seurakuntakokouksen.

Raamatuntutkistelun aiheena oli: "Abigail - ei mikään olosuhteiden uhri". Sekä Kemijärvellä että Rovaniemellä aihe herätti aktiivisen ja hedelmällisen keskustelun. Löydät Abigailin elämän tarinan 1. Sam. 25-luvusta. Jos maailmassa eläisi enemmän Abigailin kaltaisia ihmisiä, niin konflikteja ja sotia olisi paljon vähemmän. Abigail oli taitava rauhan rakentaja. Kauneus ja viisaus eivät olleet pilanneet hänen luonnettaan, eikä myöskään hänen miehensä Nabalin itsekkyys ja tylyys ollut tarttunut häneen. Abigail ei antanut vaikeiden elämänolosuhteiden katkeroittaa itseään. Rikkaan Nabalin rinnalla eläminen ei tehnyt hänestä koppavaa eikä ylpeää, vaan hän säilytti nöyrän asenteen ja hän halusi tehdä sitä mikä on oikein Herran silmissä.

"Abigailin ja Nabalin aikana avioliitot olivat järjestettyjä, joten Abigail oli tuskin pystynyt vaikuttamaan asiaan. Olosuhteet näyttivät olevan häntä vastaan, mutta Abigailin elämästä saamamme välähdys rohkaisee meitä olemaan suostumatta olosuhteiden uhriksi." (RS s. 34.)

Jumala käytti Abigailia tärkeässä tehtävässä. Rohkea Abigail ei pelännyt kohdata neljääsataa vihaista, aseistettua miestä. Hän pystyi Jumalan avulla taltuttamaan Kuningas Daavidin suuttumuksen ja vihan sekä estämään Daavidin kostoaikeet Nabalin perheyhteisön miespuolisia jäseniä kohtaan. Näin säästettiin viattoman veren vuodattaminen Karmelilla.

"Vaikka Abigail oli valmis vaarantamaan henkensä pelastaakseen perhekuntansa, hän ei valehdellut Nabalin puolesta eikä pelännyt tuoda ongelmaa julki.
Usein väkivaltaisessa suhteessa elävä henkilö tuntee vastuuta ja syyllisyyttä toisen teoista. Abigail ei ollut sellainen. Hänellä oli vankka omanarvontunto. Hän ei ottanut itselleen ansiota Daavidin pysäyttämisestä, vaan piti itseään pelkkänä Jumalan välikappaleena Daavidin mielen muuttamisessa. Koska Abigail tiesi, kuka hän oli, hän pystyi rohkaisemaan Daavidia toimimaan oikein ja muistutti, että Daavidin tehtävänä oli käydä Herran sotia eikä haaskata aikaansa ja voimiaan henkilökohtaisten loukkausten kostamiseen. Abigailin huomio, ettei Daavidista ollut löydetty pahuutta (1. Sam. 25:28 engl. KJV), oli sekä toteamus että varoitus. Daavid ei ollut (vielä) tehnyt itseään sopimattomaksi kuninkaan tehtävään, johon hänet oli voideltu.
Abigail muistutti Daavidia myös siitä, ettei tällä ollut mitään tarvetta "pelastaa kasvojaan" tai puolustaa kunniaansa. Jumala tekee sen hänen puolestaan.
Pidä mielessä, että Abigailin maailmassa nainen ei voinut erota miehestään. Hän kuuluisi miehelleen elämänsä loppuun saakka. Abigail ei kuitenkaan kokenut elämäänsä hyödyttömäksi, eikä hän myöskään kokenut olevansa elinikäisessä vankeudessa. Hän uskoi, että Jumala järjestää asiat parhain päin omalla hyvällä ajallaan.
Abigailin puhe osoittaa, että voimme löytää viisautta kaikkiin elämäntilanteisiin, kun annamme itsemme Jumalalle. Viisaus ei ole teoriaa, vaan käytännön elämää suhteessa muihin ihmisiin". (RS s. 38.)

Abigail sopii "esimerkiksi" kaikille vaikeissa parisuhteissa eläville ihmisille. Hän eli miehensä rinnalla Nabalin kuolemaan asti.