lauantai 10. huhtikuuta 2010

Ajatteleminen on kovaa työtä!

Kolmivuotias Mikael on muutamia kertoja sanonut, että hän haluaa vähän miettiä asioita. Tänään hän toi esille tämän ajatuksen kirkossa ja hän otti hyvin mietteliään asennon ja alkoi miettiä. En huomannut kysyä, että mitä hän aikoo miettiä.

Tästä kokemuksesta muistuivat mieleeni kaksi tapausta. Toinen yli 25 vuoden takaa ja toinen eilisestä radio-ohjelmasta.

Opettajani Wiljam Aittala sanoi kerran, että maailmassa on vähän niitä ihmisiä, jotka ajattelevat asioita. Hän sanoi edelleen, että ajatteleminen on kovaa työtä ja sen tähden vain harvat "viitsivät" ajatella. Ihmiset ovat mukavuudenhaluisia ja he etsivät helppoja ratkaisuja päästäkseen vähemmällä vaivalla. Ihmiset antavat toisten ajatella puolestaan ja haluavat mieluummin ottaa vastaan valmiiksi pureskeltua tietoa.

Autoa ajaessani kuuntelen mielelläni asiaohjelmia, joissa haastatellaan erilaisia ihmisiä tai keskustellaan kiinnostavista teemoista. Eilisestä radio-ohjelmasta kuulin vain pienen katkelman. Kuulin aivan kuin sattumalta, että joku ajattelija ei suostunut nousemaan aamulla vuoteestaan ennen puolta päivää, vaikka hän olikin herännyt jo aikoja sitten, koska hän halusi käyttää aamun miettimiseen. Ohjelmassa mainittiin, että miettiminen sujuu kaikkein parhaiten silloin, kun ihminen on vaaka-asennossa. Ulkopuolisen silmissä tällainen menettely vaikuttaisi laiskuudelta, "Uuno Turhapuromaiselta" menettelyltä. Yksinäiseltä tämä varmaan onnistuisi paremmin kuin perheelliseltä. Vai mitä mieltä sinä olet?

"Sillä missä on paljon viisautta, siinä on paljon surua; ja joka tietoa lisää, se tuskaa lisää." (Saarn. 1:18.)

Onkohan tässä yksi syy siihen, että kovin syvällistä ajattelemista ja asioiden miettimistä ja pohtimista ei kannata harjoittaa?

4 kommenttia:

Aila kirjoitti...

Asettuiko Mikaelkin kirkossa vaaka-asentoon miettimään? Tuo oli kyllä mielenkiintoinen ja ihan uskottava teoria. Lukion matematiikan opettajamme aikanaan evästi, että ellei jokin kotitehtävä aukene illan mittaan, kannattaa vielä aamulla yrittää uudelleen levänneillä aivoilla.

Paavo Hautala kirjoitti...

Hei Aila!

Mikaelilla ei ollut tilaisuutta mennä vaaka-asentoon. Ukki ei ole vielä opettanut hänelle miettimisen "tekniikkaa". Toivottavasti Mikaelin miettiminen tapahtuu perinteisen kaavan mukaan, ettei hän yks' kaks' heittäydy vaaka-asentoon sopimattomassa tilanteessa.

Moni arvoitus ratkeaa aamulla, koska aivot ovat käsitelleet tietoa tietämättämme yön aikana.
Unet liittyvät usein aivojen tietojenkäsittelyyn. Aivoilla on ihmeellinen kuvienkäsittelytaito.
Oletteko koskaan nähneet "numero- tai sanaunia"?

Mitenkähän on? Onkohan aivojemme tietojenkäsittely seurannut aikaamme? Olivatko unemme aikaisemmin musta-valkoisia ja nyt värillisiä?

Aila kirjoitti...

Ainakin kerran olen nähnyt sellaisen numerounen, josta oli mulle apua. Vähän ennen kuin sain uuden pankkikortin salasanatunnuksen, näin unen, jossa niin ikään olin saanut salasanan ja keksin kuinka helppo muistisääntö siihen oli, tiettyjen henkilöiden syntymävuosia tms. No annas olla, kun oikea valvemaailman salasana sitten postitse tuli, niin siinä oli ne numerot, vaikkakin "peilikuvina" tyyliin 24:n tilalla 42. Sen jälkeen toki on korttien tunnukset ehtineet vaihtua monta kertaa, mutta olipa kuitenkin pitkäksi aikaa valmis muistisääntö.

Paavo Hautala kirjoitti...

Olipa jännä numerouni.
Eräs tuntemani henkilö rukoili illalla ennen nukkumaan menoa numerounta. Hän pyysi Jumalaa näyttämään hänelle oikeat lottonumerot.
Yöllä hänelle sanottiin, että mene Taavilankatu kolmeen. Ystävä kertoi aamulla unestaan vaimolleen ja kysyi, että tuleekohan tämä osoite jotenkin esille tämän päivän aikana?
Tuona päivänä tunsin voimakasta kehotusta soittaa tälle henkilölle. En tiennyt hänen unestaan mitään. Pyysin häntä hengelliseen kokoukseen. Ystävä kysyi, että missä se pidetään? Sanoin hänelle, että se pidetään Taavilankatu kolmessa.
Ystävä oli aivan ihmeissään ja sanoi, että tätäkö se nyt tarkoitti hänen unensa. Sitten hän kertoi unensa minulle. Sanoin hänelle, että tärkeämpää kuin lottovoitto ovat hengelliset rikkaudet, jotka sinä saat Taavilankatu kolmesta.
Asuimme silloin Heinolassa ja Adventtikirkon osoite on Taavilankatu 3. Ystävä sanoi, että minä tulen, jos minä olen illalla elossa. Hän tuli kokoussarjan avajaistilaisuuteen yhdessä vaimonsa kanssa. Kiitos Herralle! Uskon, että tämä oli Jumalan antama numerouni.