30.10.-1.11.2009 pidettiin Soul Reboot -tapahtuma Jyväskylässä. Teimme Kuusamosta linja-autoretken ko. tapahtumaan. Viikkoa ennen tätä matkaa eräs oululainen nuori mies oli käymässä Kuusamossa. Hän oli mukana jumalanpalveluksessamme YK:n päivänä. Tämä päivä oli myös kansainvälinen Rukouspäivä. Olli innostui lähtemään Jyväskylään ja hän maksoi matkan saman tien. Laitoin Ollilta saamani rahan (70,- euroa) taskuuni. Ajattelin laittaa sen kotona parempaan talteen, mutta unohdin tehdä sen. Kävin samana päivänä Terhon, Sinin ja Mikaelin kotona Hepokaarteella. Muistan, kun näytin rahoja Terholle ja "kehuin", että retki onnistuu varmaan hyvin, koska minulla on nyt jo ensimmäiset ilmoittautumisrahat kasassa. Tämä olikin viimeinen muistikuvani rahoista. Sen koommin en nähnyt niistä jälkeäkään enkä löytänyt niitä mistään. Turhautuneena etsin rahoja kaikkialta, missä arvelin niiden olevan piilossa. Kävin huolellisesti läpi myös Terhon ja Sinin kodin pihamaan, potkien lunta, jota oli satanut pihaan. Rukoukset ja etsimiset eivät tuottaneet toivottua tulosta. Minun oli annettava periksi. Rahat ovat kadonneet ja minun on nyt maksettava matkasta kaksinkertainen hinta. Ajattelin, että oppirahat on maksettava, jälleen kerran huolimattomuudestani.
Koko talven elättelin mielessäni ajatusta, että jospa jostain jonain päivänä löytäisin kadottamani setelit. Muistin ko. asiaa myös rukouksin aina silloin tällöin.
Toisena pääsiäispäivänä 5.4.10 olin käymässä Hepokaarteella. Sanoin lähtiessäni Terholle, että katsele nyt tonttiasi tarkkaan sillä silmällä, jos vaikka lumien sulaessa rahat tulisivat esiin.
Sitten tuli perjantai 9.4.10 Mikael Agricolan päivä, Eliaksen päivä. Sain puhelun Hepokaarteelta. Mikael ilmoittaa minulle, että ukki, ne sinun rahasi ovat löytyneet!
Kiitos Herralle! Onko tämä varmasti totta? Jos tämä puhelu olisi tullut 1.4., olisin arvellut soiton olevan aprillipilan. Nyt se oli kuitenkin totta! Viidenkymmenen euron ja kahdenkymmenen euron setelit olivat olleet 168 päivää jäädytettyinä "korottomalla tilillä, valkoisessa lumipankissa". Terho vei setelit kuivumaan ja toi ne sitten kuivattuina minulle. Tänään kävin Kuusamon Osuuspankissa tarkistuttamassa setelit, että olivatko ne säilyttäneet arvonsa? Setelintunnistuslaite tunnisti rahat aidoiksi ja käyttökelpoisiksi valuutoiksi. Minua ei myöskään syytetty rahanpesusta. Pankkivirkailijat ihmettelivät tapausta samalla tavalla kuin minäkin.
maanantai 12. huhtikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti