Draama jatkuu ...

ROOMALAINEN SADANPÄÄMIES: Näin kaiken alusta loppuun saakka. Työni puolesta jouduin olemaan mukana ristin tapahtumissa. Näin ja kuulin kuinka työtoverini pilkkasivat Jeesusta, heittivät arpaa hänen puvustaan, löivät nuo julmat naulat käsien ja jalkojen läpi. En voinut katsoa tuota tuskaa kuivin silmin. Käänsin katseeni muualle. Ihmettelin luonnon erikoista käyttäytymistä tuona päivänä. Kun Jeesus kuoli iltapäivällä noin kolmen maissa, työtoverini puhkaisi tällaisella keihäällä Jeesuksen kyljen ja siitä vuoti heti verta ja vettä. Nyt uskon hänen verensä puhdistavan myös minun suuret syntini. Näin kuinka Jeesus pantiin hautaan ja suuri kivi vieritettiin haudan suulle ja se sinetöitiin. Olin alaisteni kanssa koko ajan haudalla vartiossa, ettei kukaan ryöstäisi Jeesuksen ruumista. Sunnuntaiaamuna hyvin aikaisin näin kirkkaan olennon tulevan ulos haudasta. Hän oli Jeesus. En unohda koskaan tuota päivää. Emme kestäneet kirkkautta, vaan kaaduimme kuin kuolleina maahan. Myöhemmin virkosimme ja lähdimme kiireesti kertomaan asiasta muille. Toiset lahjottiin rahalla levittämään valhetta, että muka opetuslapset ryöstivät Jeesuksen ruumiin. Voin todistaa, ettei se pidä paikkaansa.

PILATUKSEN VAIMO: Minulle myös näytettiin edellisenä yönä unessa, että tuo mies on viaton. Lähetinkin kiireesti sanan miehelleni, että älä puutu siihen vanhurskaaseen mieheen, sillä minä olen tänä yönä unessa paljon kärsinyt hänen tähtensä.

PILATUS: Kuulustelin Jeesusta moneen otteeseen, mutta en voinut löytää hänestä yhtään syytä, joka olisi antanut aiheen kuolemantuomioon. Olisin halunnut päästää hänet vapaaksi, mutta kansan tähden en voinut sitä tehdä. Kävin ankaran sisäisen taisteluni. Se oli henkien taistelua. Kun juutalaiset huusivat, että jos päästät hänet, et ole keisarin ystävä, silloin menetin rohkeuteni ja annoin periksi ja aloin taipua kansanjoukon vaatimuksiin. Vähitellen meteli yltyi niin kovaksi, etten voinut tehdä muuta kuin pestä käteni kansan nähden ja sanoa "Viaton ollen minä tämän miehen vereen. Katsokaa itse eteenne." Päästin vapaaksi vanki Barabbaan, mutta Jeesuksen luovutin ristiinnaulittavaksi. Kuulin ylipappi Kaifaan sanovan, että tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle. Ajattelin, että tapahtukoon niin ja rauhoitin tuolla ajatuksella huonoa omaatuntoani.

YLIPAPPI: Olin temppelissä uhraamassa iltauhria ja juuri kun karitsaa oltiin uhraamassa ja papin uhriveitsi oli kohotettuna ylös valmiina iskuun, maa alkoi horjua ja vavahdella. Sitten kuului voimakas ääni. Temppelin esirippu repesi ylhäältä alas asti. Veitsi putosi papin hervonneista käsistä, ja karitsa pääsi pakoon. Jumalanpalveluksemme meni aivan sekaisin. Nyt ovat asiat taas hyvin ja järjestyksessä. Väliverhokin on ommeltu yhteen. Siitä ei edes huomaa, että se on ollut joskus repeytyneenä.

LAULU: Kun Kristus kulki tien, 4. säkeistö