sunnuntai 4. huhtikuuta 2010

Draama jatkuu ...

SUSANNA: Olin mieheni kanssa pyhiinvaellusmatkalla Jerusalemissa tuona pääsiäisenä. Valmistelimme juhlia ja minun piti käydä asioilla kaupungilla. Ihmisiä oli paljon joka puolella. Tapasin Johannan ja hän kertoi minulle, mitä oli tapahtunut yön aikana. Olin huolissani, kun kuulin, että Jeesus oli yöllä vangittu ja häntä oli kohdeltu julmasti. Kaikki puhuivat Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta. Menin Johannan kanssa teloituspaikalle. Seurasimme tapahtumia vähän kauempaa. Emme uskaltaneet mennä lähelle. Kaikki oli niin dramaattista ja pelottavaa. Ihmettelin, miksi oli niin pimeää. Yht'äkkiä pimeys hälveni ristin ympäriltä, ja kuulin kuinka Jeesus huusi kirkkaalla ja kuuluvalla äänellä, kuin pasuunaan olisi puhallettu: "Se on täytetty!" Jeesuksen kasvot loistivat kuin aurinko. En voi koskaan unohtaa tuota näkyä. Hän sanoi vielä antavansa henkensä Isän käsiin ja näin kuinka hänen päänsä painui alas hänen rintaansa vasten ja hän kuoli. Muistin Jeesuksen sanat: "Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi." Jeesus kallisti päänsä tyhjään ilmaan, koska hänellä ei ollut mihin päänsä kallistaisi. Välittömästi tämän jälkeen tapahtui voimakas maanjäristys. Ihmiset olivat kauhuissaan ja lamaantuneita. Hämmennys ja sekasorto oli kauhea. Kallioita halkesi ja hautoja avautui ja niistä viskautui esiin kuolleita. Luulin maailmanlopun tulleen. Makasin maassa pitkälläni Johannan kanssa emmekä kyenneet puhumaan toisillemme pitkään aikaan. Olimme niin järkytetyt kaikesta kokemastamme. Tämä pyhiinvaellusmatkamme jäi lähtemättömästi mieleeni. Olen nyt kristitty ja seuraan Jeesusta. Olen kiitollinen, kun miehenikin uskoo häneen ja saamme yhdessä viedä evankeliumia eteenpäin.

LAULU: Kun Kristus kulki tien, 2. säkeistö.

SIMON KYRENELÄINEN: Saapuu ristin luo.

YLIPAPPI: Kuka sinä olet ja mistä olet kotoisin?

SIMON: Olen Simon, minua kutsutaan Simon Kyreneläiseksi, koska olen kotoisin Kyrenen kaupungista. Tämä kaupunki sijaitsee Pohjois-Afrikassa.

YLIPAPPI: Miksi olet tullut tänne todistamaan ristin tapahtumista?

SIMON: Tulin todistamaan sen tähden, koska risti muutti elämäni täysin.

YLIPAPPI: Miksi niin?

SIMON: Muutin Jerusalemiin jokin aika sitten. Minulla on maatila tässä lähistöllä ja kun olin tulossa sieltä valmistautuakseni pääsiäisjuhlaa varten, jouduin yllättäen hälisevän ja metelöivän kansanjoukon keskelle. Ihmettelin, että mitä oikein on tapahtumassa. Yht'äkkiä tämä roomalainen sadanpäämies tempaisi minua kädestäni ja vei minut suuren ja painavan ristin luo. Näin ristin alla uupuneen ja verille hakatun miehen. Tiedustelin ympärillä olevilta, että kuka hän oikein oli? Minulle sanottiin, että hän on suuri pahantekijä, kansan villitsijä, Jumalan pilkkaaja ja lain rikkoja. Hänet on juuri tuomittu kuolemaan. Olen nähnyt monia rikollisia, mutta tämä mies näytti hyvin lempeältä. En voinut uskoa, että hän olisi syyllistynyt kaikkeen tuohon mitä kuulin. Kannoin ristin Golgatalle ja näin kaiken mitä siellä tapahtui. Olin hyvin järkyttynyt. Jälkeenpäin olen tajunnut, että kannoin Jumalan Pojan ristiä. Kannoin sitä pakosta, mutta nyt olen valmis kantamaan sitä vapaaehtoisesti ja iloiten. Jeesuksen ristin kantaminen vaikutti minuun syvästi. Olen nyt Jeesuksen seuraaja. Toivon, että kaikki uskoisivat häneen ja ottaisivat Jeesuksen vastaan Vapahtajanaan ja Herranaan.

LAULU: Kun Kristus kulki tien, 3. säkeistö

NIKODEMOS JA JOOSEF ARIMATIALAINEN: Saapuvat ristin luo.

Ei kommentteja: