Laulakaa meille Siionin lauluja!

Psalmissa 137 esiintyvät kaupungit Babylon ja Jerusalem edustavat kahta valtakuntaa. Babylon kuvaa Jumalasta luopunutta valtakuntaa ja Jerusalem Jumalan valtakuntaa. Babylon on uskoton Jumalan käskyille ja se on asettanut omat mielivaltaiset käskynsä Jumalan käskyjen tilalle. Jerusalem kuvaa kansaa, jolle Jumalan käskyt annettiin. Nyt tämä kansa on, uskottomuuden tähden viety Babylonin pakkosiirtolaisuuteen.

Jumala sallii kansalleen vaikeudet ja ahdistukset parantaakseen kansan luopumuksesta.
Babylonin päävirrat ovat Eufrat ja Tigris. Kaupunkiin oli tehty myös kanavia joiden rannoilla heprealaiset vangit istuivat ja itkivät ja ripustivat niiden varsilla kasvaviin pajuihin kanteleensa. Kanteleet olivat jumalanpalvelukseen käytettyjä soittimia, joilla säestettiin kiitos- ja ylistyslauluja Jumalalle. Vankeudessaan he muistelivat Jerusalemia ja murehtivat sen kovaa kohtaloa. Laulun äänet vaikenivat. Paju, puuna ja pensaana, korostaa olemuksellaan itkevää kasvia (itkupaju), joka ottaa osaa heprealaisten suruun ja ikävään vieraalla maalla.

Vangitsijat vaativat israelilaisia laulamaan Siionin lauluja. Nämä laulut olivat psalmeja. Pakotettu laulu ja pakotettu ilo ovat teennäistä toimintaa, koska se ei lähde sydämestä. Lisäksi tällaiseen pyyntöön oli vaikea suostua, koska siinä tulisi Herran nimi pilkatuksi. Vangitsijat olisivat saaneet aiheen pilkkaan ja häväistykseen laulujen sanojen tähden. Pyhät asiat on parempi pitää sydämessä kuin antaa ne viholliselle pilkan ja ivan kohteeksi. Helmiä ei saa heittää sikojen eteen! Jeesus oli vaiti pilkkaajiensa edessä.

Heprealaiset pyytävät Jumalaa muistamaan vihollistensa pahat teot ja saattamaan asiat oikeuteen. Jumalattomuudesta on tultava loppu. Epäoikeudenmukaisuuden on kerran loputtava. Heprealaisille, jotka luottivat Jumalaan, Babylon oli tuhoon tuomittu nainen! Psalmi 137 päättyy Babylonin kiroamiseen.
"Hyvin tekee se, joka sinulle kostaa sen minkä meille teit. Hyvin tekee se, joka tarttuu lapsiisi ja lyö ne murskaksi kallioon!"
Nämä sanat tuntuvat meistä kovilta sanoilta. On kuitenkin muistettava se raakuus mitä Babylon on valloitusretkillään tehnyt niille kansoille, jotka se on alistanut valtansa alle. Joukkoteurastukset, väkivalta ja kidutus ovat julmaa valtapeliä, joka saa niiden kohteeksi joutuneet pyytämään Herraa muistamaan tämän kaiken sorrettujen hyväksi. Psalmissa 137 mainitaan Herraa muistamaan myös edomilaiset. Edomilaiset olivat Eesaun jälkeläisiä, jotka olivat israelilaisten naapureita ja veljeskansa. Kateuden ja koston henki oli saanut edomilaiset vihaamaan israelilaisia ja liittymään siihen kuoroon, joka huusi: "Repikää, repikää se maan tasalle!" Jumalan kansaa vihataan maan päällä. Paholainen haluaa repiä ja hävittää Jumalan kansan maan päältä kokonaan. Sen tähden se vihaa ja vainoaa Herran omia tänäkin päivänä. Israelilaisten kokemukset ovat esikuvallisia ja historia toistaa itseään ajan loppuun saakka. Jumalan valtakunta ja sen kansalaiset ovat hyökkäyksen ja vainon kohteina Jeesuksen tulemukseen saakka. Siionin laulut kajahtivat kauniina seitsemänkymmentä vuotta myöhemmin, kun kansa vapautettiin Babylonin orjuudesta. Vapaudesta kertovat laulut ovat aina sydäntä sykähdyttää kuultavaa. Tällaisia lauluja toivoisi saavansa kuulla enemmän myös tänä päivänä! Soivatko Siionin laulut sinun sydämessäsi tällä hetkellä, vai koetko olevasi kuin vanki vieraalla maalla? Itkeekö sydämesi tuskasta ja ahdistuksesta ja takertuvatko sanat kuivaan kurkkuusi niin, ettet voi laulaa, vaan haluat ripustaa kanteleesi pajuihin? Jos elämäntilanteesi on näin vaikea, tarvitset apua. Jeesus haluaa ja hän pystyy vapauttamaan sinut vapaaksi kaikista orjuuden ikeistä ja siteistä ja silloin kiitoslaulut voivat soida sydämessäsi vapaina ja kirkkaina, varjoa vailla!