Ylistys Herralle, korkeimmalle!

Psalmi 135 alkaa ja päättyy sanalla Halleluja! Ylistäkää Herraa! Kolmessa ensimmäisessä jakeessa kehotetaan kolme kertaa ylistämään Herraa, koska hän on hyvä ja hänen nimensä on ihana ja suloinen. Kolmessa viimeisessä jakeessa toistuvat kolme kertaa sanat: kiitä Herraa! Kiitoskuoroon kutsutaan Israelin sukua, Aaronin sukua, Leevin sukua ja kaikkia niitä, jotka pelkäävät Herraa.

Psalmissa 135 verrataan Israelin Jumalaa muiden kansojen epäjumaliin. Epäjumalien turhuus ja voimattomuus tehdään hyvin selväksi. Epäjumalista ei ole apua, ne eivät pysty auttamaan. Planeetat ja niiden kiertolaiset ja tähdet eivät hallitse ihmisiä eivätkä muutakaan luomakuntaa. Maa, meri, taivas, ihmiset jne. ovat Jumalan hallinnassa. "Kaiken, mitä Herra tahtoo, hän tekee taivaassa ja maan päällä, merissä ja syvyyden vesissä. Hän nostattaa pilvet maan reunamilta, hän lähettää salamat, avaa sateelle tien ja päästää varastoistaan tuulet puhaltamaan." Kuusamon paksut lumikinoksetkin sulavat Jumalan toimesta. Herran valtasuuruus on rajaton joka ilmansuuntaan. Ihmisen kohtalo ei ole piirretty tähtiin, vaan "Katso, kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt, sinun muurisi ovat aina minun edessäni." (Jes. 49:15.)

Menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus ovat Herran kädessä. Jumalan kaikkinäkevät silmät näkevät kaiken alusta loppuun saakka. Jumala ajattelee aina meidän parastamme, koska hän rakastaa meitä niin paljon. Jumalan suuruutta ja hyvyyttä on hyvä ylistää ja kiittää lakkaamatta. Omakohtainen, kokemusperäinen Jumalan tuntemus on tärkeä asia. Kun saamme itse kokea Jumalan suuruuden ja hyvyyden, alamme kiittää ja ylistää Häntä. Meitä ei voida pakottaa Jumalan palvontaan. Jumala ei käytä pakkovaltaa, koska Hän ei ole tyranni, vaikka paholainen niin väittääkin. Jumalan rakkaus kutsuu ja vetää meitä puoleensa. Vastauksemme tähän kutsuun tulee esille vapaaehtoisessa ylistyksessämme ja kiitoksessamme ja palvonnassamme. Jos kirkoissamme laulaisivat robottikuorot samalla mekaanisella äänellään, se ei kiinnostaisi meitä eikä Jumalaa, koska esityksistä puuttuisivat kokonaan "sydänäänet", rakkaudesta kumpuavat kiitossävelet. Rituaalit ja hokemat liittyvät pakanajumalanpalvelukseen. Niiden avulla etsitään voimaa, ansioita, tiettyjä tunnetiloja, hyväksyntää, yhteyttä henkimaailmaan jne. Pakanuuden sulautuessa kristinuskoon rituaalit ja hokemat saavat kristillisyyden ulkokuoren, mutta niiden sisältö ja niissä vaikuttava henki on sama kuin epäjumalanpalveluksessakin. "Muiden kansojen jumalat ovat hopeaa ja kultaa, ihmiskätten työtä. Niillä on suu, mutta ne eivät puhu, niillä on silmät, mutta ne eivät näe, niillä on korvat, mutta ne eivät kuule. Henkäystäkään ei ole niiden suussa. Niiden kaltaisiksi tulevat niiden tekijät, kaikki, jotka niihin turvaavat." Nämä sanat pyytävät meitä luopumaan epäjumalanpalveluksesta ja turvautumaan elävään Jumalaan, joka on meidän Luojamme ja Lunastajamme Jeesus Kristus.
"Kiitetty olkoon Siionin Herra, hän, joka asuu Jerusalemissa Halleluja!" Jeesus asuu Uudessa Jerusalemissa, jossa mekin saamme pian asua, koska Jeesus tulee noutamaan meidät sinne! Ylistys Herralle, korkeimmalle!