Tänään oli erittäin loskanen keli. Aamulla ensimmäiseksi piti kolata loskanen lumi pihasta. Lumi oli raskasta työnnettävää. Huonosta säästä huolimatta lähdin Taivalkoskelle Sympatia-keräykseen. Pyysin aamulla Herraa siunaamaan, varjelemaan ja johdattamaan matkani ja antamaan minulle jonkun piristävän kokemuksen, jonka voin sitten kirjoittaa illalla blogilleni. Varjelusta tarvittiin, koska tie oli melko huono, sohjoinen ja liukas. Yksi auto oli ajanut kauaksi tien luiskaan. Poliisiauto oli edelleen onnettomuuspaikalla. Toivottavasti henkilövahingoilta oli säästytty.
Aloitin keräykseni tutusta kohteesta. Johtaja oli ulkomailla auringon lämmössä. Liikkeen vastaava rohkeni kuitenkin antaa keräykseen samalla tavalla kuin johtajakin olisi antanut, jos hän olisi ollut paikalla. Luottamus on mahtava asia. Kaikissa muissakin kohteissa työ meni entiseen malliin, eli hyvin.
Parista muustakin liikkeestä johtajat olivat lentäneet kaamosta pakoon etelän aurinkoon kolmeksi viikoksi.
Eräs mies sanoi minulle, että hän antaa nyt viimeisen kerran Sympatia-keräykseen. Luulin aluksi, että hän on kyllästynyt antamaan, mutta kun hän jatkoi puhettaan, niin asia selvisi, miksi näin? Hän sanoi, että hänen poikansa jatkaa hänen työtään ja hän jää nyt eläkkeelle.
Sitten se yllätys! Kun olin tulossa eräästä kaupasta ulos, niin minua vastaan tuli tuttu henkilö. Hän oli hyvin iloinen tavatessaan minut. Hän kertoi, että hän oli vuosi sitten päättänyt antaa pienen uhrilahjan Karpalon tukemiseksi. Koko vuoden hän oli toivonut näkevänsä minut jossakin, että voisi antaa sen matkaani. Hän oli laittanut tuon rahan talteen tiettyyn paikkaan kotonaan ja säilyttänyt rahan tuossa samassa paikassa koko vuoden, koska hän ei ollut nähnyt minua missään. Ystävä kertoi, että tämä päivä ei ollut hänen kauppapäivänsä. Jostain kumman syystä hänen vai piti lähteä kauppaan. Nyt hän oli hyvin iloinen, kun sai järjestettyä asian niin, että lahja päätyi lopultakin oikeaan osoitteeseen, eli Karpalon tilille. Kiitos lahjastasi ja oikein pirteää talvea sinulle ja, läheisillesi! Siunausta myös lastenlapsillenne, joista oli puhe!
Saman kaupan pihassa, jossa tapasin em. tutun, näin kanervia alennusmyynnissä. Ne olivat vielä ihan hyviä ja kauniita. Ne maksoivat vain 1,- €/kpl. Ostin niitä 6 kpl ja laitan ne somistukseksi Karpalon oven pieleen kaikkien meidän iloksemme. Päivä meni joutuisaan ja se oli mielenkiintoinen ja virkistävä!
Eräässä kodissa saimme vuodattaa palavat rukoukset Taivalkosken puolesta! Varmasti Herra kuuli nämä rukoukset! Kiitos hänelle! Rukousterveiset esirukoilijalle!
Kiitos kaikille taivalkoskelaisille anteliaisuudestanne ja myötätunnosta. Kärsivä maailma tarvitsee Sympatiaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti