Sain merkittävän puhelun rukouspuutarhaan

Tänä iltana olin istuttamassa rukouspuutarhaa. Karpalon rakentamisen aikana puutarha kuihtui ja täyttyi kaikenlaisella "rojulla", niin ettei siellä "kasvanut" mikään. Onneksi meillä on oma kirppis jonne voi viedä ylimääräisen tavaran pois tieltä. Illalla myöhään tein "puutarhatöitä" ja iloitsin, kun vähitellen kauneus alkoi tulla esiin rojun keskeltä. En saanut kuitenkaan kaikkea vielä valmiiksi. Huomiseksi puutarhan pitäisi valmistua, koska huomenna klo 18.00 meillä alkaa rukoustapahtuma tässä puutarhassa. Lähetin ensimmäisen rukouksen taivaan pyhäkköön, kun eräs kymmenien vuosien takainen ystävä soitti Turusta. Rukous tuntui kiitävän halki avaruuden suurella nopeudella ja saavuttavan kaikkivaltiaan tarkasti kuulevat korvat ja rakastavan sydämen. Soittaja kertoi kyyneleet silmissä kuinka paljon hän sai apua, kun hoidimme häntä viikon kodissamme. 5-vuotias Terho-poikamme oli saanut opastaa häntä Jeesuksen luo. Hän muisti tarkkaan kaiken mitä Terho oli hänelle sanonut. Tuntui ihmeelliseltä kuulla, että yksi viikko oli merkinnyt soittajalle niin paljon, että siitä on riittänyt muisteltavaa läpi elämän. Ystävä oli saanut jakaa oppimaansa eräälle vietnamilaiselle pikkupojalle, jonka lapsuus oli ollut täynnä sotaa ja vihaa. Ajatus siitä, että voima ei ole nyrkeissä vaan rakkaudessa oli saanut pojan miettimään elämää uudella tavalla.