maanantai 21. tammikuuta 2013

Herra on ihmeellinen!

Kuusamossa on satanut viime päivinä runsaasti lunta. Minulla meni eilen yli tunti aikaa, kun tein kotini pihalla lumitöitä. Piha alkaa täyttyä suurista lumikinoksista. Katollekin pitää varmaan pian kavuta pudottamaan lumia alas. Vein muutama päivä sitten peräkärryn kirpparin pihaan, että Raija ja Riitta saivat heittää siihen tyhjät pahvilaatikot ja muun kaatopaikalle menevän roinan. Pyysin Terhoa lukitsemaan kärryn, ettei kukaan veisi sitä omin luvin minnekään. Sovimme, että Terho laittaa lukon avaimen pienen pajuenkelin alle piiloon, josta sen sitten löytäisin, kun menen kirppikselle. Unohdin koko jutun. Eilen ajelin kirppiksen ohi ja huomasin, että portaat ja kirppiksen edusta oli täynnä lunta. Pysähdyin puhdistamaan aluetta lumesta. Lakaisin myös portaat ja otin pajutyöt portailta pois lumenluonnin ajaksi. En muistanut avainta ollenkaan. Eilen illalla vasta muistin, että avain oli pajuenkelin alla. Voi minua! Olen harjannut portaat lumesta ja pieni avain on mennyt lumen mukana hukkaan. Tänä iltana, kun oli jo hämärää, ajoin kirppiksen eteen ja jätin auton valot päälle. Valaisin näin portaat. Aloin etsiä avainta. Avaimen löytyminen olisi suuri ihme, ajattelin. Tuntui kuin olisin etsinyt neulaa heinäsuovasta. Muistin Englannissa sattuneen tapauksen, kun löysin hyvin pienen matkalaukun lukon avaimen suuren puun juurelta, jonne se oli pudonnut lenkkeilyn aikana, kahden kilometrin päähän majapaikastani. Rukoilin, että Herra auttaisi minua löytämään kadottamani lukon avaimen samalla tavalla kuin Englannissa. Olin jo lopettamassa etsimisen. Päätin kuitenkin mennä vielä suuren lumikinoksen luo, jonne olin kolannut kirppiksen eteen sataneen lumen. Lumikinos on noin kymmenen metrin päässä portaista. Lumikasaan oli satanut paljon uutta lunta. Ajattelin, ettei ole mitenkään mahdollista löytää tuollaisesta kasasta pientä avainta. Se olisi suuri ihme, jos näin tapahtuisi. Tein sitten viimeisen potkaisun lumihankeen lopettaakseni etsinnän. Potkaisu oli kuin onnen potku, sillä lumen alta paljastui esiin kadottamani avain. Kiitin suurta Jumalaa, joka auttoi minua jälleen kerran ihmeellisellä tavalla löytämään kadottamani avaimen. Kiitos Jeesus! Olet arvollinen saamaan kunnian, ylistyksen, kiitoksen, vallan, rikkauden, viisauden ja voiman!
Ihmeiden aika ei ole ohi! Tämä oli jälleen kerran osoitus siitä, että Jeesus haluaa auttaa meitä kaikissa pienissäkin asioissa, kun käännymme hänen puoleensa ja pyydämme häneltä apua. Jeesus on todellinen, meitä rakastava ja meistä huolehtiva Kaikkivaltias jumalallinen persoona.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kadonneen löytymisestä seuraa aina ilo!

Paavo Hautala kirjoitti...

Suurin ilo seuraa siitä, kun kadoksissa ollut ihminen löytyy!