Psalmissa 13 on vain kuusi jaetta ja näissä jakeissa esiintyy neljä kertaa kysymys: "Kuinka kauan?"
"Herra, kuinka kauan?"
"Kuinka kauan peität minulta kasvosi?"
"Kuinka kauan huolet painavat mieltäni ja sydäntäni jäytää tuska?"
"Kuinka kauan viholliseni ovat voitolla?"
Nämä olivat Daavidin kysymyksiä. Tuskansa keskeltä hän nämä kysymykset Herralle esittää ja pyytää, että Herra kääntäisi kasvonsa hänen puoleensa ja vastaisi hänen valituksiinsa. "Sytytä silmiini valo, älä anna minun nukkua kuolemaan, ettei viholliseni sanoisi: "Minä voitin hänet", ettei vastustajani saisi iloita tappiostani." Pelko siitä, että kuolema tulee ennen rukousvastausta lisää huolten taakkaa entisestään. Daavid toivoo kovasti, ettei vihollinen ja muut Jumalan vastustajat pääsisi iloitsemaan hänen tappiostaan.
Ovatko nämä myös sinun kysymyksiäsi Herralle tällä hetkellä? Oletko odottanut ja rukoillut apua jo pitkään? Tuntuuko sinusta siltä, ettet jaksa enää odottaa? Kyseenalaistavatko vastustajasi ja sinut tuntevat ihmiset uskosi aitouden? Nämä voivat olla todellisia huolenaiheita jollekin tänä päivänä. Joudun työssäni usein kohtaamaan ihmisiä, joiden tielle ei näytä valoa loistavan, vaikka he rukoilevatkin mielestään todella paljon ja pyrkivät tekemään sitä mikä on oikein Herran silmissä. Mistä löydämme rohkaisevan sanan näihin hetkiin?
Psalmista 13 rohkaisun sana löytyy viimeisestä jakeesta.
"Minä luotan sinun armoosi, saan iloita sinun avustasi. Minä laulan kiitosta Herralle, hän pitää minusta huolen." Usko iloitsee etukäteen Jumalan antamasta avusta ja kiittää siitä, että apu tulee ajallaan ja Jumalan huolenpitoon voi sittenkin luottaa, olkoon elämäntilanne minkälainen tahansa. Jumalan armo riittää, kestää ja kantaa!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Tämä psalmi tuli kouluaikana tutuksi, kun siitä tehty virsi (muistaakseni 331) sen aikaisessa virskikirjassa oli yhtenä vuonna kinkerivirtenä. Sitä ei ole enää tässä uudessa."Oi kuinka kauan tahdot mun, Herra, unhoittaa? Ja milloin armokasvot taas lapses nähdä saa? Kuin' kauan yksinäni saan yössä valvoa, kärsiä mielessäni tuskaa ja murhetta.
Sieluni aina luottaa sun, Herra, armoosi. Se avun mulle tuottaa ja lohdun tuskiini. Saan ilon, riemun siitä, kun autat alttiisti. Oi, Herraa, sielu kiitä iloiten hartaasi." Oli siinä ainakin kolmaskin värssy, mutten muista sitä kokonaan.
Onpa sinulla Aila hyvä muisti, kun muistat ulkoa noin kaukaisia asioita. Virren sanoman on täytynyt merkitä sinulle paljon, jo nuorena. Psalmien sanat sopivat laulujen ja virsien sanoiksi, usein aivan suoraan. Raamatun teksteihin tehdyt laulut ovat erittäin rohkaisevia ja siunaavat sieluamme. Laulaen sanoma jää mieleen ja Pyhä Henki voi lohduttaa laulun kautta samoin kuin Raamatun luetun sanankin kautta. Ristin ja armon sanoma on pelastuksemme perustus. Jos tämä sanoma otettaisiin meiltä pois, niin se merkitsisi samaa, jos meiltä otettaisiin aurinko pois taivaalta. Elämän liekki sammuisi, pimeys ja synkkyys laskeutuisivat mustan verhon tavoin ihmiskunnan ylle. Kiitos, Aila, kommentistasi. Se kannustaa muitakin kommentoimaan, myös hengellisiä kirjoituksia. Olen huomannut, että aika harvat rohkenevat kommentoimaan hengellisiä kirjoituksia. Onko niin, että meille suomalaisille on usein vaikeampi keskustella hengellisistä asioita kuin maallisista? Olemme tottuneet kuuntelemaan enemmän kuin puhumaan ja ilmaisemaan tunteitamme, kokemuksiamme ja ajatuksiamme.
Lähetä kommentti