Kuusenkerkistä saa hyvänmakuisen terveysjuoman!

Keskiviikon teema oli: "Makeaa lääkettä"! Jumalan sana on makeaa, se on kuin hunajaa. Jumala lupasi kansalleen maan, joka vuotaa maitoa ja mettä. Lupauksen maahan pääsevät Herran lunastamat uskon sisaret ja - veljet. Se on uusi maa, josta ei tarvitse koskaan lähteä pois. Levon maahan päässeiden ei  tarvitse lähteä etsimään parempaa maata, koska mitään parempaa ei löydy. Keskiviikon retkikohde oli Riisitunturi. Kaunis UKK-puisto oli verhoutunut sateen jälkeen melko paksuun sumuun. Timo kehui ottamiensa kuvien salaperäisyyttä. Kuvien taustat olivat sumun tähden erikoiset. Kuvien katsojille jää arvoituksia, jotka selviävät vasta sitten, kun he pääsevät itse paikan päälle katsomaan mitä kuvien takaa löytyy. Näkyvyyttä oli vain muutamia metrejä, joten emme päässeet ihailemaan Kitkajärveä, emmekä voineet tähystää Venäjän tuntureita. Patikoimme 4,3 km:n Riisin rääpäsyn. Näin muinaisaikojen "uhripuun", jonka juurelle esi-isämme ovat hyvin todennäköisesti uhranneet ruokauhreja palvomilleen epäjumalille. Riisitunturin erikoisuutena ovat rinnesuot. Kun näin ne ensimmäisen kerran, niin ihmettelin, että miksi korkealla tunturin päällä voi olla suota? Eikö vesi virtaa tunturilta alas laaksoon tarpeeksi nopeasti, vai miksi tunturin rinteeseen on syntynyt suo? Reitin varrelta olisi varmaan löytynyt vastaus kysymykseeni, mutta sellaista taulua ei sattunut kohdalleni. Saimme liikkua kiireettömästi, ihaillen ja ihmetellen. Löysimme polun varrelta ison kiven, jonka päälle kapusimme valokuvausta varten. Seisoimme kiven päällä ja kuvittelimme olevamme jollakin korkealla vuorella. Minua kiinnosti eräs iso mätäs. Menin sen taakse piiloon ja kurkistin sieltä kameramiehelle. Timo otti kuvan ja sanoi minua Paavo-peikoksi. Autiotuvalla viivyimme melko pitkään ja kokeilimme lavitsoilla nukkumista. Autiotuvalta ei ollut enää pitkä matka parkkipaikalle, jossa Tuppuraisen pikkubussi oli meitä odottamassa. Ennen kuin jatkoimme matkaa Korpihillaan, söimme maittavan retkipäivällisen. Korpihillassa nautimme jälkiruoaksi omenakakkua ja kuusenkerkkä juomaa. Kuvittelimme olevamme "kuninkaallisia". Tämä ajatus tuli mieleeni, koska Korpihillan sali on juhlallisen kaunis. Kuusenkerkistä saa yllättävän hyvänmakuisen terveysjuoman. Muutamilla pakotti kahvihammasta niin kovasti, että heidän piti saada kuppi kahvia. Korpihillan omistaja Ritva Kokko piti mielenkiintoisen esityksen Korpihillan liikeideasta ja yrityksen synnystä. Voit tutustua tähän paikkaan netissä. Bussimatkoilla katselimme maisemien lisäksi hyviä elokuvia. Raamattuaiheiset filmit olivat suosittuja. Ne piti katsoa loppuun leiritilalla, koska linja-automatka ei ollut tarpeeksi pitkä, jotta filmi olisi pyörinyt loppuun saakka. Keskiviikon retki oli onnistunut, jälleen kerran. Kaikki meni suunnitelmien mukaan hyvin. Leirillä saimme käydä saunassa ja paljussa. Iltapalallekin väki osasi tulla, vaikkei kenelläkään sen tarvetta ehkä ollutkaan. Iltapalalle kokoontuminen oli mukava sosiaalinen tapaaminen, joka yhdisti meitä leiriperheenä toinen toisiimme.