Torstai oli toivoa täynnä!

Torstai on ollut perinteisesti melontapäivä. Silloin emme ole pitäneet raamattutunteja, vaan koko päivä on mennyt melonnassa. Tänä kesänä sain retken suunnitteluapua luonto-opas Eeva-Liisa Kanniaiselta. Hän suunnitteli koko torstain retkipaketin. Lähdimme liikkeelle pikkubussilla aamiaisen jälkeen klo 10.00.  Ensimmäinen kohde oli Sirniön kuuluisa seppäkylä. Kylä on idyllinen ja omaleimainen, vaarojen ympäröimä. Sirniössä meidät vietiin suureen kodikkaaseen pirttiin, jossa oli paljon mielenkiintoista nähtävää. Seinällä oli puupiikkisiä heinäharavoita. Heinäharava on minullekin tuttu työväline lapsuudesta. Tuli, kesäiset heinänteot, mieleen, kun niitä katselin. Samalla seinällä oli myös aseita. Sirniöläiset asesepät olivat ne valmistaneet. Sirniön asioista perillä oleva iäkkäämpi mies oli oppaana. Hän kertoi meille Sirniön kylän historiasta ja nykypäivästä. Minulla ei ollut mukana muistiinpanovälineitä, joten en muista kaikkea, mitä meille kerrottiin. Edellisessä kirjoituksessa on netistä poimittua tietoa Sirniön kylästä. Saimme tutustua myös pajaan, jonne takojat saapuvat kesäisin näyttämään takomisen taitojaan ja oppimaan lisää. Meillä ei ollut mahdollisuutta takoa mitään, koska oli ehdittävä Unilammelle kanoottien luo. Matkalla rantaan pysähdyimme juttelemaan Suomen karjaan kuuluvalle lehmälle ja lampaille. Lampaat olivat mustia ja valkoisia ja ne tulivat luoksemme, kun kutsuimme niitä määkimällä. Kannoimme kanoottimme rantaan ja Eeva-Liisa työnsi meidät yksitellen vesille. Unilammen päästä lähti Unijoki, joka johti Kynsijärvelle. Unijoki on rauhallinen ja kaunis erämaajoki. Melonnan aikana saimme katsella puhdasta luontoa. Näimme poron ja vesilintuja. Yksi naurulokki teki hyökkäyksiä meitä kohti. Sanoin melontakaverilleni, että Unijoen ilmavoimat puolustavat reviiriään tunkeilijoilta. Kynsijärvelle päästyämme nousimme ensimmäisen kerran maihin. Kuusi kilometriä melontaa oli nyt takanapäin. Söimme pienet eväämme ja joimme vettä. Taivaalle oli kertynyt mustia pilviä, jotka ripsauttivat vähän vettäkin. Emme kuitenkaan kastuneet, koska aurinko tuli esiin melkein välittömästi. Sitten alkoi viimeinen 3 km:n melontaosio Kynsijärvellä. Pääsimme etuajassa melontaretkemme päätepisteeseen, Eeva-Liisa Kanniaisen yksityislaavulle. Laavu oli tehty meitä varten erittäin viihtyisäksi. Porontaljat tuoleilla ja laavulla tekivät paikasta suorastaan ylellisen. Kun kaikki leiriläiset olivat saapuneet "maaliin", meille tarjottiin tervetulomaljana karpaloita ja kuusenkerkkä juomaa. Saarisiulan emännät olivat laittaneet mukaamme hyvän lounaan. Ruoka oli pysynyt lämpölaatikossa lämpimänä. Eeva-Liisa opetti meille miten tehdään suklaabanaanit nuotion lämmössä. Saimme viettää laavulla hienon hetken. Toiset ehtivät onkimaan kalojakin. Eeva-Liisa oli kerännyt erilaisia suokasveja ja meidän tehtävämme oli tunnistaa ne. Linja-auto tuli hakemaan meidät viideltä ja kuudelta olimme Saarisiulassa päivällisellä. Illan ohjelmassa oli vielä luontokirkko, jossa saimme kohdata Herran anteeksiantavana Vapahtajana. Saunominen, palju, iltapala ja iltakertomus päättivät onnistuneen ja monivaiheisen leiripäivän. Monet sanoivat tämän päivän ohjelman olleen mieleenpainuva ja virkistävä. Eeva-Liisan ystävällisyys, vieraanvaraisuus ja palvelualttius saivat kaikkien olon tuntumaan iloisen rentoutuneelta. Olimme kaikesta kiitolliset Luojalle ja toinen toisillemme. Sanonta: "Torstai on toivoa täynnä", sopi päivän tapahtumiin oikein hyvin!