Hoitoalalla työskentelevät saattavat kuulla koko päivän valituksia ja se tekee työpäivästä raskaan. Jatkuvan valittamisen kuunteleminen kysyy kuulijalta paljon voimia. Onko valittaminen yleistä vain sairaille? Valittavatko terveetkin? Mistä valittaminen lähtee? Millä tavalla valittamisen kierteen voisi pysäyttää? Näitä kysymyksiä pohdin tämän aamun sanassani.
Ymmärrän, että valittaminen lähtee sydämen asenteesta. Koko elämä lähtee sydämestä. Mitä sydän on täynnä, siitä suu puhuu. Valittamisen käynnistäjiä voi olla monenlaisia. Katkeruus on varmaan yleisin syy. Toisten virheisiin ja vikoihin keskittyminen ruokkii valittamista. Jatkuva valittaminen kertoo siitä, että valittava ihminen ei ole elämäänsä tyytyväinen. Tyytymättömyys pilaa oman - ja toistenkin elämän. Jos me ajattelisimme päivittäin enemmän osaksemme tullutta armoa, niin kiitollinen mieli täyttäisi sydämen ja näkisimme vaikeatkin asiat paljon valoisammin. Kiitollinen mieli on kuin juhlavaate, joka kaunistaa ja piristää sekä itseä että muita. Iloinen ajattelutapa ja asenne tekevät päivästä innostavan. Seuraavan kerran kun meillä on kiusaus valittaa, niin vaihdetaan valitusvirsi kiitosvirreksi. Tämä onnistuu vain Jumalan armon avulla ja Pyhän Hengen voimassa. Rukous voi hetkessä vaihtaa iloisemman "CD:n" soimaan mielemme soittimeen! Pyydetään Herraa antamaan meille tänään kauniita ja rohkaisevia ajatuksia, jotka saavat sielun kanteleemme soimaan kiitossäveliä! Nuo ajatukset ovat meitä lähellä, kun avaamme Raamatun ja rukoilemme. Kun otamme sanan vastaan, huomaamme asenteissamme suuren muutoksen ja sen huomaavat myös kanssamatkaajamme. Mietitään yhdessä, miten voisimme tänään ilahduttaa tapaamiamme ihmisiä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Tämä sana on ajankohtainen juuri minulle! Kiitos!
Kiitos, Paavo, kirjoituksestasi. Kerron, mikä sai minut miettimään juuri tämän kirjoituksen sanomaa viime viikolla omalla kohdallani. Olin torilla mansikoiden ostossa, kun saman kojun luo porhalsi roollattorin avulla vanha nainen. Tunsin hänet äitini työkaveriksi ja ystäväksi. Pyysin kanssani torikahvioon hänet, että voisimme jutustella.
Hän kertoi olevansa 92 vuotias, ei tarvitse kuin siivousapua kotonaan. Hän aloittaa päivän joka aamu polvistumalla sänkynsä viereen ja kiittäen Jumalaa kaikesta Hänen hyvyydestään juuri itseään kohtaan. Hänellä ei ole muuta kuin kiitosta Jumalalle vietävänä.
Ajattelin kuinka selkä-ja polvikivut ovat tehneet minusta valittajan. Puolisollenikin olen sanonut, että kylläpä minusta on tullut aikamoinen valittaja. Tiedän itsekin hoitoalalla olleena, että joskus on tosi raskasta kuunnella valitusta ja nyt omassa perheessäni läheisin saa jatkuvasti kuulla samaa.
Varmasti tällä 92-vuotiaalla, tehdastyössä olleella vanhuksella on kipuja ja vaivoja, mutta ne eivät hallitse hänen ajatuksiaan.
Tämä puhutteli minua ja laitto pienelle paikalle. Tämä kirjoituksesi on myös minulle ajankohtainen. Vaihdan CD:n ilosempaan "säveleen", Jumalan avulla tietenkin. Raija
Kiitos eo. kommenteista. Blogilla kävi eilen tasan sata katsojaa, joten kirjoituksianne ovat monet lukeneet ja saaneet rohkaisua. Pidetään yhteyttä edelleen.
Lähetä kommentti