Leirin päätössapatti 14.7.2012

Sapattiaamuna satoi vettä. Ajattelin, että itkikö taivas surusta vai ilosta? Vai oliko sade esikuva hengellisestä siunauksen sateesta, virvoituksesta, jonka Herra lähettäisi sydämiimme tänä päivänä. Aika oli pitkälle kulunut. Vietimme leirin päätössapattia. Valmistauduimme jumalanpalvelukseen lukemalla psalmin 84. Pyhiinvaeltajan laulussa on aina yhtä innoittava ja sydämiä rohkaiseva sanoma. Herran asuinsijassa on meitä varten alttari, jonka luota löydämme lepopaikan. Elämämme ei voi olla onnellista ilman alttaria. Alttarin luona kohtaamme pelastajamme, joka on Jeesus Kristus. Alttari kuuluu pyhäkköön, jossa Jumalan kirkkaus ja voima ilmestyvät Herran kasvoja etsiville syntisille ihmisille. "Hän lahjoittaa meille armon ja kunnian. Hän ei kiellä hyvyyttään niiltä, jotka vaeltavat nuhteettomasti. Autuas se, joka turvaa sinuun, Herra Sebaot!" (Ps. 84:12,13.) Herran alttari mahdollistaa armon ja kunnian saamisen.

Saarnatekstini oli Luuk. 22:7-30. Puhuin pääsiäisaterian esikuvallisesta merkityksestä. Uuden liiton pääsiäisateria on Herran pyhä ehtoollinen, jossa Jeesuksen kärsimykset, kuolema, ylösnousemus ja hänen paluunsa noutamaan kansansa taivaaseen ovat läsnä. Herra halusi vahvistaa opetuslasten uskoa antamalla heille "lihansa ja verensä". Hän antoi kaikkensa meidän tähtemme, jotta saisimme iankaikkisen elämän.
"Kun hetki koitti, Jeesus kävi aterialle yhdessä apostolien kanssa. Hän sanoi heille: "Hartaasti olen halunnut syödä tämän pääsiäisaterian teidän kanssanne ennen kärsimystäni. Sillä minä sanon teille: enää en syö pääsiäisateriaa, ennen kuin se saa täyttymyksensä Jumalan valtakunnassa." (Luuk. 22:14-16.)
Herran pyhällä ehtoollisella ja Jumalan valtakunnassa vietettävällä Karitsan hääaterialla on yhteys keskenään. Kaikki Jeesuksen asettamat esikuvalliset asetukset saavat täyttymyksensä Jumalan valtakunnassa. Kun seuraamme Jeesusta maan päällä, niin saamme seurata häntä taivaassakin. Jos kiellämme Jeesuksen ihmisten edessä, niin Jeesus kieltää meidät Isän edessä taivaassa. Kaikkein kauheinta mitä ihminen voi koskaan kokea ovat Jeesuksen sanat: "En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!" (Matt. 7:23.)

Ehtoollisjumalanpalvelus on aina hyvin koskettava kokemus. Päivän teema: "Tulkaa minun tyköni" kutsui meidät Herran pöytään.  Ennen ehtoollispöytään tulemista menimme saunarantaan. Pesimme siellä toistemme jalat Jeesuksen esimerkkiä ja kehotusta noudattaen (Joh. 13:1-20). Tämä toimitus ei voi jättää sydäntä kylmäksi ja välinpitämättömäksi, jos Jeesus saa olla siinä mukana.

Iltapäivällä katsoimme kolme tuntia kestävän Jeesus-elokuvan. Kesken elokuvan sain puhelun. Minulle kerrottiin, että eräs leiriläinen oli lähtenyt ulos kävelemään kenenkään huomaamatta. Hän oli kävellyt metsäpolkua pitkin ja eksynyt. Lähdimme Timon kanssa etsimään häntä. Onneksi saimme puhelinyhteyden häneen ja tiesimme suurin piirtein missä "kadonnut lammas" oli sillä hetkellä. Pyysimme eksynyttä pysymään rauhallisena paikallaan ja odottamaan tuloamme noutamaan hänet takasin "laumaan". Kaikki meni lopulta hyvin. Kun palasin elokuvan pariin, niin kyselin vierustoveriltani, että mitä elokuvassa oli tapahtunut meidän poissaolomme aikana? - Jeesus oli ruokkinut suuren kansanjoukon ja kävellyt vettä pitkin, hän sanoi. Meillä on huolehtiva Jeesus. Hän pitää meistä huolen.

Herra antoi meille ilon, vaikka kastejuhla jäikin kokematta. Tätä kirjoittaessani huomasin, että kastepuvut jäivät Saarisiulan leirikeskuksen ohjaajan (Timon) huoneen kaappiin. Koska niitä ei tarvittu, niin ne unohtuivat kokonaan. Soitin äsken leirikeskukseen ja kävi niin hyvin, että Sari oli juuri lähdössä Posion keskustaan ja hän lupasi toimittaa unohtamamme kastepuvut ja yhden laulukirjan Senoran ja Tonin kotiin ja he tuovat ne huomenna Kuusamoon, kun he tulevat jumalanpalvelukseen. Näin mahtavalla tavalla Herra huolehtii asioistamme, vaikka olemmekin huonomuistisia ja huolimattomia töissämme.

Päätössapattina oli vielä kolme mukavaa asiaa jäljellä: vuoden 2012 leiriläisen äänestys, palkintojen jako ja kotailta. Tänä vuonna emme valinneet leirityttöä ja leiripoikaa erikseen, vaan vain yhden vuoden 2012 leiriläisen. Äänestystulos oli yksimielinen. Katja, Oulusta, valittiin vuoden 2012 leiriläiseksi. Hän sai 100 % äänistä eli kaikkien kannatuksen. Palkinnoksi tästä Katja sai hienon ja laadukkaan ulkoilupusakan, joka sopi hänelle erittäin hyvin. Katja sanoi, että tällaisesta hän on aina haaveillut! Annoin hänelle myös savesta leirillä tekemäni linnun, joka lepäsi pienessä savipesässä. Kaikki olimme tyytyväisiä palkintoihin, jotka Kuusamon kaupungin liikeyrittäjät olivat ystävällisesti leirillemme lahjoittaneet. Kiitos jokaiselle lahjoittajalle erittäin, paljon! Kiitos myös Katariinalle, joka teki suuren työn palkintojen hankkimiseksi. Saakoon Herra palkita teille parhailla siunauksillaan! Toivon yrityksenne, menestyvän!