"Älä pelkää. Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, iäti elävä. Minä olin kuollut, mutta nyt minä elän, elän aina ja ikuisesti. Minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet." (Ilm. 1:17,18.)
Yksinäisyydessä, kuolemaan liittyvät pelot voivat kasvaa suuriksi. Ihmisen ollessa yksin ajatustensa kanssa, hän saattaa joutua pelon valtaan. Epätietoisuus, kuolemaan liittyvistä asioista, lisää pelkoa, mutta Jumalan sana, lupauksineen, rohkaisee ja antaa uskoa tulevaisuuteen. Rakkaus ja Jumalan sana karkoittavat pelon. Herra sanoo sinulle tänä päivänä: "Älä pelkää. Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, iäti elävä." Jeesus on vierellämme maailmaan tullessamme, hän on vierellämme maailmasta lähtiessämme ja hän on vierellämme kaikkina elämämme päivinä. Ei ole sellaista päivää, jolloin Herramme olisi meistä kaukana, vaikka meistä tuntuisikin siltä. Voimme olla varmat siitä, että suurimmankin tuskan ja epätoivon keskellä Herra on kanssamme, kuulee rukouksemme ja avunpyyntömme. Erityisesti vaikeina hetkinä Herran läsnäolo lohduttaa meitä. Kun rakkaat läheiset otetaan rinnaltamme pois, niin ne hetket ovat vaikeita kestää ja silloin erityisesti tarvitsemme lohdutusta ja toivoa. Jeesus samaistui meihin tulemalla ihmiseksi, veljeksemme, me voimme samaistua Jeesukseen, tulemalla jumalllisesta luonnosta osallisiksi Jumalan lupausten kautta. "Minä olin kuollut, mutta nyt minä elän". Tämä on myös meidän kokemuksemme, kun Herra herättää meidät hengellisestä kuolemastamme ja ylösnousemuksen kautta ruumiillisesta kuolemasta. Kuolema on meille usein suuri arvoitus, mutta sitä se ei ole hänelle, jolla on kuoleman ja tuonelan avaimet. Jeesus voi tulla lukkojen taakse, mutta sydämen oven lukkoa hän ei murra väkisin. Hän kolkuttaa ovellamme ja toivoo, että me kusuisimme hänet sisään. Tänään saamme etuoikeuden kutsua Jeesuksen elämäämme. Pieni merkki sittä, että Jeesus saa tulla luoksesi, riittää! Jeesus ei tule luoksemme vastahakoisesti, vaan hyvin innokkaasti, kuin tuhlaajapojan isä, juosten meitä vastaan. Kuuletko Isän juoksuaskeleet sinua kohti?!
maanantai 2. heinäkuuta 2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti