Seurakunta on harjoituskeskus

Sana harjoituskeskus, mielletään usein urheilukeskuksiin, joissa harjoitellaan kilpaurheilua varten. Henkilökohtaiset valmentajat keskittyvät suojattiensa menestymiseen kilpa-areenoilla. Työ vaatii paljon aikaa, varoja ja työlle antautumista. Päämäärät ja tavoitteet on asetettu korkealle ja niihin tähdätään hyvin keskittyneesti ja systemaattisesti. Seurakunnan tulisi myös olla harjoituskoulu. Mitä seurakunnassa tulisi harjoitella? Tulisiko seurakunnan jäsenten harjoitella pääasiallisesti sitä, että he tulevat toimeen keskenään ja viihtyvät toistensa seurassa? Onko sosiaalisten taitojen kehittäminen seurakunnan päätehtävä? Mitä mieltä sinä olet?

Minun mielestäni seurakunnan jäsenten tulisi harjoitella seurakunnassa ensisijaisesti evankelioimistyöhön liittyviä asioita. Jeesuksesta Kristuksesta todistaminen on jokaisen seurakunnan jäsenen etuoikeus. Jokainen uskova on "pappi", joka on kutsuttu julistamaan evankeliumia kaikkeen maailmaan. Seurakuntaa verrataan ruumiiseen. Ruumiissa on paljon erilaisia jäseniä, joilla kaikilla on oma paikkansa ja tehtävänsä. Jos yksi jäsen kärsii, niin koko ruumis kärsii. Kun kaikki jäsenet toimivat hyvässä järjestyksessä ja suorittavat oman osansa yhteiseksi hyödyksi, niin ruumis toimii terveellä tavalla ja työskentely on menestyksellistä. Seurakunnan tehtävänä ei ole toimia jäsentensä viihdytyskeskuksena, jossa keskitytään siihen, että kaikilla on hauskaa ja mukavaa yhdessä, vaan jäsenten tulee harjoitella yhdessä evankeliumin julistamista ja Kristuksesta todistamista. Evankeliumin julistamista ei pidä jättää pastoreiden tehtäväksi. Ajatellaan hetken lammaslaumaa. Synnyttääkö paimen lampaita? Ei tietenkään, vaan lampaat synnyttävät karitsoita. Lauma kasvaa suureksi, kun kaikki lampaat synnyttävät karitsoita. Jos lampaat eivät synnytä karitsoita lainkaan, niin jossain on jotakin vialla. Mitä tämä vertaus opettaa meille?

Mietin omaa tehtävääni. Minun tehtäväni on auttaa lampaita synnyttämään karitsoita. Minun ei pitäisi tehdä kaikkia seurakunnan töitä itse, vaan ohjata jäseniä löytämään oma paikkansa seurakunnassa. Jumala on antanut kullekin jäsenelle oman lahjansa ja näiden lahjojen löytäminen ja lahjan kantajan ohjaaminen työhön, jossa nuo lahjat tulevat palvelemaan lahjan antajaa, on paimenen tehtävä.

Olen rukoillut, että Herra lähettäisi tai löytäisin seurakuntaamme "siivoojan armolahjalla" varustetun henkilön. Sellaisen henkilön, joka sanoisi, että minä rakastan siivoamista oikein valtavasti ja hänellä olisi mahdollista toteuttaa tätä lahjaa sen ajan suhteen, mitä hänellä on käytettävissä. Tällainen henkilö siivoaisi kirkon ja nauttisi tästä tehtävästä sydämen riemulla. Hän laulaisi ylistystä Herralle työtä tehdessään ja hän todistaisi Jeesuksesta, kun ihmisiä poikkeaisi kirkolla hänen palvellessaan saamallaan armolahjalla. Häntä ei tarvitsisi koskaan pyytää siivoamaan, vaan hän tekisi sen pyytämättä. Onko tämä toiveajattelua? Voisiko tämä toteutua jonakin päivänä? Olisi mahtavaa, kun kaikilla seurakunnan eri sektoreilla jokainen jäsen olisi löytänyt lahjansa ja paikkansa ja toimisi Hengen voimassa Jumalan kunniaksi. Silloin evankeliumi tulisi saarnatuksi nopeasti kaikkialla maailmassa ja Jeesus tulisi takaisin. Jatketaan harjoituksia!