"Kiitetty olkoon Herra, minun kallioni! Hän opettaa käteni taistelemaan, käsivarteni käymään sotaa."
On hyvä alkaa päivä kiittämällä Herraa. Kiitollinen mieli on kuin jalkineisiin asetetut kevennykset, jotka tekevät askeleet kevyemmiksi ja helpommiksi. Ihminen voi kiittää Jumalaa kaikissa tilanteissa ja olosuhteissa. Daavidilla on paljon kiitosaiheita, jotka hän pukee sanoiksi psalmissa 144.
Daavid käyttää usein Herrasta kallio-vertauskuvaa. Kalliot olivat hänen maisemansa aamuin illoin ja ne antoivat hänelle suojan vihollista vastaan. Tiedämme, että kallio on Kristusta kuvaava vertauskuva. Jeesus Kristus on meidän elämämme kestävä ja luja perustus, suoja ja turva kaikkea pahaa vastaan. Sanat: "minun kallioni", tuovat tämän sanan lähelle meitä kaikkia. Jeesus on meidän henkilökohtainen kalliomme. Kalliolla seistessämme olemme lähempänä taivasta ja sieltä näemme kauemmaksi kuin pimeästä laaksosta. Kun katselemme Kristuksen kautta elämäämme, näemme Jumalan mahdollisuudet, jotka ovat aivan toisenlaiset kuin omat mahdollisuutemme. "Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa". Kalliosta tulee mieleen monia rohkaisevia ajatuksia kuten: lujuus, kestävyys, pysyvyys, voima, suoja, pelastus, ikuisuus jne.
Psalmin 144:1 toinen ajatus: "Hän opettaa käteni taistelemaan, käsivarteni käymään sotaa", ei anna lupaa väkivallan käyttämiseen. Jumalan sotakoulutus on aivan erilainen kuin paholaisen. Jumalan armeija käy sotaa sanan ja rukouksen asein ja rakkaus riisuu vihollisen aseista paremmin kuin väkivallan käyttö.
Into ja voima ovat tärkeitä ominaisuuksia Herran työssä, mutta niiden lisäksi meidän pitää saada opetusta Herralta. Tarvitsemme viisautta ja taitoa toimia oikein kohdatessamme erilaisia asioita, tilanteita ja ihmisiä. Rukous ja sana ovat parhaita kanavia viisauden lähteelle.
Paavali antaa hyvän kuvauksen Jumalan koko sota-asusta, joka meillä tulisi olla joka hetki.
"Lopuksi: vahvistukaa Herrassa, ottakaa voimaksenne hänen väkevyytensä. Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne Paholaisen juonia vastaan. Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan. Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin te kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen. Seiskää lujina! Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia. Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet. Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana. Tehkää tämä kaikki rukoillen ja anoen. Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin. Pysykää valveilla ja rukoilkaa hellittämättä kaikkien pyhien puolesta. Rukoilkaa myös minun puolestani, että minulle annettaisiin oikeat sanat suuhun, kun ryhdyn puhumaan, ja että voisin rohkeasti julistaa evankeliumin salaisuutta, jonka vuoksi olen lähettiläänä, nyt (ei vankilassa kuten Paavali vaan, Kuusamossa). Rukoilkaa, että voisin puhua rohkeasti, niin kuin minun tulee." (Ef. 6:10-20.)
Jumala antaa meille täydellisen sota-asun. Kristus on tämän sota-asun vahvuus kaikilta osin. Kun me pukeudumme tähän sota-asuun, niin me pukeudumme Kristukseen ja olemme Hänessä voittajia. Rakkauteen pukeutuminen merkitsee palvelijan pukuun pukeutumista. Palvelijan puvussa ihminen on kauneimmillaan!
Jeesus riisui päältään kuninkaan puvun ja pukeutui sekä pavelijan pukuun että sota-asuun joka päivä! Näin meidänkin tulisi tehdä!
keskiviikko 2. helmikuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti