Milloin omanarvontunto on kohdallaan?

Kirkkomme oli tänään ruusuntuoksuinen. Lähde syntiä ja saastaisuutta vastaan oli avattuna. Kirkas kastevesi ja kastealtaan ympärillä loistavat kaksitoista tuikkua olivat sanaton saarna kaikille jumalanpalvelukseen osallistuville.
Päivä oli ikimuistoinen. Saimme viettää Emma-Katariinan kotiinpaluujuhlaa. Näimme kuinka Herra huolehtii omistaan ja johdattaa heitä, kun he kulkevat rukoillen. Herra etsii eksyneet lampaat ja tuo heidät takaisin omalle laitumelleen. Kadonneiden sielujen löytyminen tuo suuren ilon sekä taivaassa että maan päällä. Maan sato on kypsynyt leikattavaksi. Herra on itse kypsyttänyt sielusadon, jonka Hän haluaa leikata talteen taivaan aittoihin. Tänään monien ihmisten rukouksiin tuli vastaus. Kiitos, Raija, sinun rukouksesi on myös kuultu ja ystävällisyytesi Emma-Katariinaa kohtaan on kantanut hyvää hedelmää. Kastejuhla rohkaisi meitä kaikkia, mutta erityisesti Emma-Katariinaa ja Anttia, joka nosti kätensä merkiksi, että hänkin haluaa valmistautua omaan kasteeseensa.

Meillä oli myös hedelmällinen raamatuntutkistelu. Aiheena oli itsetunto, Raamatun valossa. Luominen ja lunastaminen ovat aiheita, joiden ymmärtäminen kohottaa omanarvontuntomme. Meidän arvoamme ihmisenä ei määrää kyvyt, lahjat, ulkonäkö, koulutus, työ, suoritukset, asema, rikkaus, maine, kunnia eikä mikään ulkonainen seikka. Jeesuksen risti on paras osoitus arvostamme. Jeesus olisi tullut maailmaan pelastamaan yhdenkin ihmisen. Tämä ajatus nostaa ihmisen arvon korvaamattoman suureksi. Yhden sielun menetys on myös äärettömän suuri tappio. Taivas suree kadotettujen kohtaloa hyvin syvästi. Jumala on tehnyt ja tekee kaikkensa, että ihmiset pelastuisivat taivaaseen. Hän ei voi kuitenkaan väkisin pelastaa ketään. Pelastusta tarjotaan kaikille, mutta meidän on suostuttava ottamaan pelastus vastaan. Olen kuullut eräästä kuolemaantuomitusta ihmisestä, joka sai armahduksen, mutta joka ei suostunut ottamaan armahdusta vastaan. Tässä tapauksessa tuomio pantiin täytäntöön ja hänet teloitettiin. Meidän on myös suostuttava ottamaan armo vastaan, muuten se jää turhaksi. Kun Jumala katsoo taivaasta alas maailmaan, niin mitä hän näkee? Hän näkee kaikkien ihmisten sydämeen ja erottaa tarkasti yhden pienimmänkin, nekin joiden elämä on idullaan äitinsä kohdussa. Hän tuntee syvää rakkautta jokaista luotuaan kohtaan. Onko sinulla kaipaus päästä Isän syliin, jossa olet hyväksytty ja rakastettu? Isän syli ei ole niin korkealla, ettet jaksaisi siihen nousta, koska Hän itse nostaa sinut syliinsä, jos vain haluat ja pyydät päästä Hänen lähelleen. "Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois." (Joh. 6:37.) Isän sylissä omanarvontunto on kohdallaan. Ei alhaalla maan alla eikä liian korkealla ylimielisyyden "taivaalla".