Matkakertomus 19.2.2011

Sapattiaamuna 19.2. klo 7.30 lähdin rukoillen matkalle pohjoiseen. Seurakuntamme jäsen, Pasi, halusi myös lähteä ajelulle. Hänellä ei ole omaa autoa ja sen tähden hän kaipaa välillä piristystä ja maisemien vaihtumisia. Kuusamon maisemat ovat kyllä sellaisia, ettei niihin "äkikseen" kyllästy. Valtteri halusi jäädä Kuusamoon. Serkkupoika, Terho, ja Sini lupasivat pitää hänestä hyvää huolta. Mikael oli myös innoissaan saadessaan leikkikaverin koko päiväksi. Anne oli edellisenä iltana lähtenyt Kajaaniin iäkkäitä vanhempiaan hoitamaan. Valtteri nukkui vielä sikeästi, kun painoin oven kiinni ja astelin autolleni. Jätin hänelle aamiaisjutut keittiön pöydälle. Ulkona oli rapsakka ilma, kirkas pakkasaamu. Aurinko oli nousemassa ja päivä valkenemassa. Olipa hyvä keli ajella ja niin kaunista kaikkialla. Myöhemmin, Rovaniemellä laulamamme laulu: "Kirkas aamu pian koittaa", sopi juuri tähän hetkeen.

Pasin kotiin pääsee talvella kahta eri reittiä pitkin. Valitsin lyhyemmän, eli jäätien. Jäätie oli melko muhkurainen, mutta hyvin siitä pääsi lahden taakse ja näin matka lyheni useita kilometrejä. Pakettiauto lähti toiselta rannalta samaan aikaan. Tiellä oli tarpeeksi tilaa ohitukseen. Piti nostaa kättä, tervehdykseen, vaikka en tuntenutkaan vastaantulijaa.

Tein kerran pienen testin tervehdyksen vaikutuksesta erilaisiin ihmisiin. Päätin tervehtiä jokaista vastaantulijaa, riippumatta siitä tunsinko heidät vai en. Olin silloin liikkeellä kävellen. Kävelin kylältä kotiin. Matka kylältä Kuukkelintielle on noin neljä kilometriä. En tiedä mitä ihmiset ajattelivat mielessään, kun tervehdin heitä kaikkia, mutta näin kuinka kaikkien kasvoille karahti, ei punainen, vaan iloinen ilme. Kotiin päästyäni minullakin oli niin hyvä mieli, että piti ihan ääneen nauraa. Mitähän tapahtuisi, jos kaikki kuusamolaiset ja täällä vierailevat matkailijat tervehtisivät toisiaan joka käänteessä. Olisikohan tämä kaupunki täynnä iloa ja naurua vai peräti laulua?

"Lapin luonto luo outoa taikaa ... Lapin maahan eksyin ..." olivat sanoja, jotka pyörivät mielessäni vielä matkan jälkeenkin. Pasi alkoi tapailla tätä laulua, kun eteemme avautuivat mitä ihanimmat "ice-paradise", "jää-paratiisi" -näkymät. Kemijärvelle mennessämme aurinko paistoi vielä horisontin tasolta selän takaa. Näytti siltä kuin metsään olisi napsautettu valot päälle. Aamuaurinko valaisi tykkykuuset latvoista kuusien puoliväliin saakka pastillin punalla, samoin tunturien ja vaarojen laet. Tykkykuuset seisoivat tien varrella ja näyttivät sytytetyiltä kynttilöiltä. Matkan varrella näimme kolme miestä, jotka olivat lähteneet kuvaamaan luonnon erikoista kauneutta. He kantoivat olkapäillään isoja kameratelineitä.

Ennen Kemijärveä silmäni alkoivat lupsua kiinni. Aikainen ylösnousu alkoi tuntua vireystilassani. Tiesimme, että Riisitunturin lähellä, Tonkopurolla, on hyvä pysähdyspaikka. Tonko tarkoittaa purotaimenta eli tammukkaa. Tonkopuro on siis purotaimen, takaperin luettuna. Suuri lumiukko toivotti meidät tervetulleeksi, kun ajoimme automme Tonkopuron, Tuulenpesän parkkiin. Kello oli yhdeksän aamulla ja Tuulenpesä avattiin yhdeksältä. Ajattelimme olevamme ensimmäiset asiakkaat, mutta tuvassa istui jo useampi henkilö "aamukahviaan" hörppimässä. Tuoreet kuumat munkit oli asetettu myyntitiskille. Teki kovasti mieli ottaa sellainen kuuman kaakaon kanssa, jota ystävällinen, taloa isännöivä mies, vielä suosittelikin. Valitsin kuitenkin kasviksilla ja juustolla täytetyn reissumies -leivän. Pasin leveä hymy ja munkin "sokerinen" tuoksu ja Pasin ostoksensa mehevyyttä ja hyvää makua mainostava puheenvuoro sai minut ajattelemaan, että teinkö sittenkin väärän valinnan.

Väsymys haihtui. Saavuimme Kemijärven adventtikirkolle hyvissä ajoin ennen kymmentä. Isä ja poika, Paavo ja Juhani Lassila, olivat meitä vastassa toivottamassa tervetulleiksi Kemijärvelle. Paavolla oli juuri tänä päivänä 86-vuotissyntymäpäivä ja hän tarjosi meille suklaata. Paavo Lassila on syntynyt 19.2.1925. Paavolla on nyt suruaika, koska hänen vaimonsa nukkui pois ja myös hänen Bertta-sisarensa nukkui pois aivan hiljattain. Bertta Lassila kuoli 95-vuotiaana. Hän oli syntynyt 28.10.1915. Bertta Lassila oli Adventtikirkon työntekijä. Pastori Matti Markkanen tulee siunaamaan hänet haudan lepoon 4.3.2011. Bertta-sisar haudataan kotikaupunkiinsa Kemijärvelle. Lämmin osanottomme Bertta-sisaren omaisille Bertan poismenon johdosta. Herran palvelija pääsi lepoon odottamaan ylösnousemuksen aamua.

Raamatuntutkistelun aihe sekä Kemijärvellä että Rovaniemellä oli "Sinnikkyys". Tähän liittyvät myös sanat: kestävyys ja kärsivällisyys. Ahdistukset, vastoinkäymiset ja koettelemukset ovat sinnikkyyden, kestävyyden ja kärsivällisyyden "äiti". Tutkimme tätä aihetta Jobin, Joosefin, Noomin, Esterin ja Paavalin elämänkokemusten kautta. Ja tietenkin myös Jeesuksen elämän kautta. Kärsivällisyys on jumalallista. Saamme sitä ollessamme Jumalan koulussa.

Rovaniemen seurakunnassa oli jumalanpalveluksen lisäksi myös seurakunnan vuosikokous.
Kaikki tilaisuudet menivät hyvin.

Vierailun lopuksi Ritva ja Paavo Husa kutsuivat meidät vieraanvaraiseen kotiinsa. Söimme raikasta iltapalaa kissankello-astioista. Tämä juhlakalusto on erikoisen kaunis ja herkkä. En ole missään muualla nähnyt näin kauniita juhla-astioita kuin nämä ovat.
Ritva oli kerännyt suureen siniseen kassiin kirpparitavaroita, jotka hän antoi mukaamme. Pääsimme lähtemään Rovaniemeltä klo 19.00 ja saavuimme Kuusamoon klo 22.00. Kuu näytti meille lainavaloaan lähes täysinäisen kiekon voimalla. Välillä se kuitenkin kurkisteli pilviverhon takaa. Mitä lähemmäksi tulimme Kuusamoa sitä kirkkaampaa valoa saimme ihailla.
Kiitos kaikille teille, jotka näimme matkalla ja joiden kanssa saimme jakaa ilot ja surut. Kiitos Ritvalle ja Paavolle juhlahetkestä, joka teki myös Pasiin suuren vaikutuksen.

Kuusamoon päästyämme haimme Valtterin Terhon luota meille yöksi ja Pasi meni hyvillä mielin isänsä luokse syli täynnä Grilliltä ostamiaan sapuskoita.

Kiitän muistamisesta! Kukaan ei pyytänyt tämän matkan aikana öljyllä votelua ja rukousta vaivojensa puolesta. Herra voiteli meidät kaikki iloöljyllä! Kiitos ja ylistys Hänelle!