HELMIKUU INSPIROI RUNOILEMAAN
Helmikuussa sanaa kaksi, toinen pyöreä on pieni valkoinen ja toinen öinen vaeltaja, hopeanhohtoinen.
Helmen, meren kohtu synnyttää, alla sillan, kuun ja auringon.
Kuu syntyy, kuolee yhtenään, kutistuu ja pullistuu, kun vaihtuu kierrot vuosien.
Päivät kaksikymmentäkahdeksan punovat nauhan, muistojen.
Siihen yhden lisäten, luona vuoren, Olympoksen.
Sen sydämestä löydän päivän, parhaan ystävän.
Kun viimeinen on helmi paikoillaan, minne kaunis nauha laitetaan?
Maaliskuu nyt innoissaan sitä kaulallensa odottaa. Sitten kuut voi vuorollaan, nauhaa kantaa mukanaan.
Vaihtuu päivät, vaihtuu yöt, vaihtuu viikot, vaihtuu kuut, vaihtuu vuodet, vaihtuu polvet, mutt' ei haihdu muistot vuosien. Kulkee kanssamme muistojen talvet, kevään kauneus ja kesän lämpö. Syksyn värit helmistä hohtaa, ennen pimeintä ajankohtaa.
Nyt on talvelle käännetty selkä, pimeys ja kylmyys otteensa irrottaa, kun auringon valo ja lämpö ihmeitä aikaan saa.
Luojamme meille vakuuttaa:
"- Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylvö eikä korjuu, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö." (1. Moos. 8:22.)
"Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa". (Matt. 24:35.)
Haluan omistaa tämän runon kaikille helmikuussa syntymäpäiväänsä, nimipäiväänsä, hääpäiväänsä tai jotain muuta merkkipäiväänsä viettäville.
Ja tietenkin kaikille ystävilleni! Onhan helmikuussa myös ystävänpäivä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
14 kommenttia:
Kiitos Paavo kauniista helmikuu aiheisesta runosta,olipa se aivan uskomattoman ihana.Aivan kuin kirjailian kirjoittama,jatka kirjoittamista näitä on kiva lukea
Terveisin AILA JA REIJO
Hei Paavo !
Sinua on siunattu runoilijankin lahjalla !! Tosi viehättävä helmikuun tarina ! Ystäväni Hillevi lähettää minulle joka vuosi monta korttia, kaikissa aina joku sievä runonpätkä tai ajatelma, nytpä taidan tästä "lainata" sinun runoasi (toki nimelläsi) Hilleville lähtevään ystävänpäiväkorttiin :) !terv. Pirjo
Tervetuloa uudet ystävät Aila, Reijo ja Pirjo, blogilleni. Kiitos rohkaisevista sanoistanne! Olette varmaan olleet lukijoiden joukossa jo pidempään, mutta nyt olette tarttuneet näppäimiin ja olette rohkaisseet mielenne kommentoimaan kirjoituksia.
Runot ovat tunnetta tiiviissä paketissa. Runojen tulkitseminen ei ole aina kovin helppoa, koska lukijan on vaikea löytää se jokin, joka on inspiroinut sanat ja ajatukset. "Helmikuu", sanana, on runollinen jo itsessään. Tänä aamuna tästä sanasta syntynyt oodi Helmikuulle, sykähdytti kyllä minuakin aika paljon. Meren syvyys ja taivaan korkeus nostivat ajatukseni arjesta juhlaan. Näyttää siltä, että tekin koitte jotain samankaltaista.
Runo on vapaasti käytettävissä. Sehän on nyt julkinen ja avoin kaikille. Mukava, jos siitä on iloa teille ja muillekin.
Olet aivan uskomaton runoilija.Sinun sielusi lähteestä pulppuaa näin kaunista textiä.
Toivottavasti saamme jatkossakin nauttia hengen antimistasi.
Siinä oli koko elämämme kirjo kauniisti kirjoitettuna lyhykäisyydessään.
Terveisin Saara
Onpa mukava kun näemme uusia nimiä kommentoijien joukossa. Tervetuloa, Saara, "runo-raatiin"!
Kiitos kannustuksestasi kirjoittamaan!
Eo. kirjoittajat ovat käyttäneet vahvoja adjektiiveja kommenteissaan, mutta mitenkähän minun kävisi "ammattilaisten kriitikkojen" edessä? Joutuisin varmaan punastelemaan "häpeästä".
Tällä kohtaa blogiani voisi olla "runopalsta", jossa lukijat voisivat julkaista kauneimman runonsa. Mitä jos kaivaisit jonkun runosi pöytälaatikostasi ja julkaisisit sen kaikkien meidän iloksemme!
Todella hienosti sepitetty runo! Kiitos blogin pitäjälle vaivannäöstä. Tulin hyvälle mielelle luettuasi runosi.
Minäkin tulin hyvälle mielelle luettuani sinun kommenttisi! Kiitos sinulle! Annan sinulle ja muillekin kommentoijille rohkaisuksi ja iloksi erään laulun yhden säkeistön:
"Kauniina nauhana vuosien päivät helmenä kaikki ne muistoihin jäivät. Elämän päivien ketju on kallis, niistä ei yhdenkään kadota sallis."
Kauniina nauhana vuosien päivät ,helminä kauniina muistoihin jäivät,kiitos kauniista
runosta.
Herra antaa ihmeellisiä ajatuksia lapsillensa
yhteiseksi hyväksi.
Kiitoa ja kunnia Hänelle ja Paavo veljelle.
Terv.Eeva-Kaisa.
Hei Paavo!
Vihdoin sain aikaiseksi näppäillä tämän sivun osoitteen...
Kerrassaan kaunis runo! Itselläni tulee heti mieleen värit, maisemat ja tunnetilat runoa lukiessani - näitä voisi kuvata maalauksena tai muuna taiteen muotona.
Lisäksi tuli hyvä olla. :)
Sini
Tervetuloa, Eeva-Kaisa, kirjoittelemaan blogilleni. On mukava, kun kommentoivia lukijoita tulee lisää. Näin blogi monipuolistuu ja syntyy uutta yhteyttä. Yhteys avaa ovia ja rakentaa siltoja lähimmäisten välille. Blogin kiinnostavuus lisääntyy myös.
On vielä monia, jotka eivät tiedä miten kommentin saa lähtemään liikkeelle? Jotkut eivät ole hoksanneet kirjoittaa tunnuskirjaimia ennen lähettämistä. "Lähetä kommentti" - kohdasta pitää klikata niin kauan, että tunnuskirjaimet tulevat esiin. Tottumattoman kommentoijan on helpointa valita profiilista kohdan, jossa lukee nimetön. Nimen voi laittaa tekstiin, jos haluaa.
Olipa mukava nähdä, että Sini oli ehtinyt käväistä tällä kohtaa blogiani. Taiteilijana näet runon eri näkökulmista ja aistit muutakin kuin sanat ja lauseet.
Huomaatteko runon rytmin vaihdoksen?
Muutin tänään, runossani, kuun värin kullanhohtoisesta hopeanhohtoiseksi, koska talvella kuun väri on enemmän hopean- kuin kullan-värinen. Muistin, että laulussakin lauletaan: "Hopeinen kuu".
Oodi Helmikuulle -runoa on käyty lukemassa seitsemäksi eniten, kaikista kirjoituksista, yhteensä 121 kertaa (31.1.2012).
Nyt runoa on käyty lukemassa kolmanneksi eniten kirjoituksistani, yhteensä 176 kertaa (24.8.2012)
Niina oli tehnyt Karpalon pöytään raikkaan ruokajuoman koivunlehdistä ja kuusenkerkistä. Tästä juomasta tuli kesä mieleen. Niina pyysi minua runoilemaan jonkin pienen runonpätkän, joka kertoisi koivusta ja kuusesta. Tänä aamuna, kun hain Mikaelin kouluun ja koulusta kotiin, runosuoni puhkesi.
Koivu kaunis kaunokainen vihreä leninki yllään, vierellä kuusi komea, urho pihkahousuissaan.
Lähetä kommentti