Rukous avaa ja sulkee päivän!

Lähdin eilen Posion kautta Rovaniemelle klo 6.30. Tulin kotiin saman päivän iltana klo 20:45.
Sekä meno- että tulomatkalla oli poroja tiellä. Ei tullut vaaratilanteita. Uudessa autossani on polttoainekulutuksen mittari. Alhaisin lukema oli 5,2 l sadalla kilometrillä. Johtuikohan tämä pieni kulutus siitä, että suuret alamäet ajoin vapaalla?

Kuusamossa satoi vettä, kun lähdin liikkeelle. Rovaniemellä ilma kirkastui ja päivällä paistoi aurinko. Luonnossa näkyvät jo ruskan alun merkit. Kesälle on sanottava jäähyväiset, vaikka sitä ei oikeastaan ollutkaan, kuin nimeksi. En ole käynyt tänä kesänä kertaakaan uimassa luonnon vesissä. Talviturkki on edelleen päällä. Lähden pian Laukaalle. Siellä on Peurunkajärvi. Tuleekohan siellä käytyä kastautumassa vedessä, ettei turkki jää päälle? Se jää nähtäväksi.

Rovaniemellä meillä oli jumalanpalveluksen yhteydessä Herran pyhä ehtoollinen. Olin iloinen, kun tapasin erään fb:ssa tapaamani ihmisen, kirkossa. Olin kutsunut hänet sinne, fb-viestissäni. Hän osallistui ensimmäisen kerran adventistien jumalanpalvelukseen, eikä vierastanut osallistua myöskään ehtoolliselle, vaikka ehtoollista edelsikin jalkojen pesu. Uusi asia monille.

Sain etuoikeuden palvella häntä jalkojen pesussa. Kun asetin pesumaljan hänen eteensä ja rukoilin hänen puolestaan, ajattelin Jeesusta, joka teki tämän kaikille opetuslapsilleen viimeisellä ehtoollisella ennen kuolemaansa, jättäen meille esimerkin, että mekin tekisimme näin toinen toisillemme. Kun tartuin ystävän jalkaterään, hämmästyin jalkojen suurta kokoa. Jalkaterä ei mahtunut vatiin. Sain kuulla, että hänen kengännumeronsa oli 47. Se oli viisi numeroa suurempi kuin minun. Tämä hetki jäi mieleeni siunaavana kokemuksena. Rukoilen, että nämä jalat saisivat aina olla ilosanoman tuojan jalat ja niissä olisi alttiuden kengät, jotka vievät hänen askeleensa julistamaan rauhan evankeliumia maan ääriin saakka. Jumala tarvitsee pieniä ja suuria jalkoja, jotka liikkuvat rauhan asialla, puhtaita jalkoja ja puhtaita sydämiä, jotka Jeesus on saanut verellään puhdistaa. Jumalan rakkaus koskettaa suuria ja pieniä!

Rovaniemen seurakunnassa on lämmin ja ystävällinen henki. Kirkon jälkeen Ritva ja Paavo Husa kutsuivat minut kotiinsa syömään lounasta. Siellä sain levätä ja nauttia vieraanvaraisuudesta kauniisti katetun pöydän ympärillä, kissankelloilla koristetuista juhla-astioista. Oman maan uudet potut, hillat ja vadelmat olivat juhlaruokaa, joka vahvisti ruumista ja ilahdutti mieltä! Hillojen tarjoaminen oli uhraus, koska pöydässä oli lähes kaikki marjat, jotka Paavo oli onnistunut löytämään Lapin hillasuolta. Paavon tekemät puutyöt eri puulajeista tekevät aina vaikutuksen. Niissä näkyy tarkka kädenjälki ja rakkaus puuhun ja metsään!

Paluumatkalla pysähdyin kahdessa kodissa, joissa kolme ystävää osallistui kotiehtoolliseen. Kuusamoon tultuani pistäydyin vielä nuorten luona ja syötin Joelille ja Eliakselle iltapuuron.

Kiitos Herralle ja kaikille, jotka matkallani kohtasin ja tekivät matkastani juhlamatkan!

Kun rukous avaa päivän ja sulkee sen illalla, niin sydämessään tuntee, että Herra on ollut kanssamme!