"Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi." (2. Moos. 20:16.)
Väärän todistuksen antaminen lähimmäisestä tarkoittaa myös valehtelemista. Jumalan laki kieltää väärän todistuksen antamisen ja valehtelemisen. Ne ovat syntejä, joista joudumme tilille tuomiopäivänä. Jokaisesta turhasta sanasta joudumme vastaamaan Jumalalle. Hilpeydessään ja kevytmielisyydessään ihmiset tarjoilevat toisilleen kuin jälkiruoaksi herkullisia juoruja. Näihin tilanteisiin liittyy usein nauramista toisen vioille ja heikkouksille. Epäedulliseen valoon saattaminen voi riistää tuolta ihmiseltä jopa hänen kunniansa. Seuraukset voivat olla kohtalokkaita. Juorujen korjaaminen on mahdoton tehtävä. Puheiden peruuttaminen ei ole yksinkertainen tehtävä. Kaikki kuulemamme negatiiviset asiat olisi hyvä tarkistaa asianomaisilta henkilöiltä itseltään, ennen kuin avaa suunsa ja kertoo niistä muille. Perättömät puheet kiertävät kauan suusta suuhun ja ne tulevat viimein sen ihmisen korviin, joita puheet koskevat. Tämä aiheuttaa surua, murhetta ja ahdistusta, riippuen siitä mihin kokemuksiin ne liittyvät. Kaikilla ihmisillä on omat herkät kohtansa, joista muut eivät tiedä mitään. Syyttömänä kärsiminen on tuskallista. Pahoilla puheilla satuttaminen satuttaa Jeesusta, jos hänen lapsiaan vahingoitetaan. Kannattaa siis harkita puheita ja jättää juorut omaan arvottomaan arvoonsa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Seija Honkanen Olipas hyvä sana ja tarpeellinen varoitus. Ihminen niin helposti lankeaa puhumaan kuulopuheen pohjalta ja aiheuttaa pahaa mieltä, jos puheet jatkaa kulkuaan. Kiitos muistuksesta. Ps.141:3 puhuu samasta asiasta.
Paavo Hautala Kiitos, Seija, kommentistasi! Mainitsemasi psalmin kohta sopii aiheeseen erittäin hyvin. Kiitos siitä! Sama vartija, joka vartioi huultemme ovea, vartioi sydämemme ovea. Tuo vartija on Jumalan käskyt.
Lähetä kommentti