Kauan sitten eräs lainoppinut kysyi Jeesukselta, että kuka on hänen lähimmäisensä? Jeesus vastasi hänelle vertauksella. "Muuan mies kulki Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui rosvojen käsiin. He riisuivat hänet ja pieksivät haavoille. Sitten he lähtivät pois ja jättivät hänet virumaan puolikuolleena. Sattumalta kulki muuan pappi samaa tietä, mutta nähdessään miehen hän meni tien toista laitaa ohi. Samoin leeviläinen: kun hän tuli paikalle ja näki miehen, hänkin meni tien toista laitaa ohi. Mutta kun eräs sitä tietä matkustava samarialainen tuli paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli. Hän meni miehen luo, vuodatti öljyä ja viiniä haavoihin ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja hoiti häntä. Seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: 'Pidä hänestä huolta, ja jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä maksan ne sinulle palatessani.' Jeesus kysyi sitten lainoppineelta: "Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli rosvojen käsiin joutuneen miehen lähimmäinen?" Lainoppinut vastasi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta." Jeesus sanoi hänelle: "Mene ja tee sinä samoin!"
Vertauksen ohi kulkeneet pappi ja leeviläinen edustavat niitä ihmisiä, joille oma elämä ja turvallisuus ovat tärkeämpiä asioita kuin lähimmäisen hyvinvointi. Itsekäs ja itsekeskeinen ihminen tekee lähimmäisilleen enemmän haavoja kuin parantaa ja sitoo niitä. Itsekkyys tekee ihmisestä sokean ja kovasydämisen, joka on haluton auttamaan apua tarvitsevaa lähimmäistä, varsinkaan sellaista lähimmäistä, joka ei pysty millään tavalla korvaamaan saamaansa apua. Sääli, joka johtaa laupeuden tekoihin on Jumalan antama lahja. Jeesus antaa sen niille, jotka panevat oman minän syrjään ja antavat sydämessään tilaa Pyhälle Hengelle.
"Laupeus ja uskollisuus älkööt hylätkö sinua. Kiedo ne kaulaasi, kirjoita ne sydämesi tauluun, niin saat oikean ymmärryksen ja suosion Jumalan ja ihmisten edessä." (San. 3:3,4.)
"Joka toisia auttaa, sitä autetaan". (San. 11:17.)
"Joka vähäosaista armahtaa, lainaa Herralle, ja Herra maksaa takaisin hänen hyvän tekonsa." (San. 19:17.)
"Sillä laupeutta minä tahdon enkä uhria ja Jumalan tuntemista enemmän kuin polttouhreja." (Hoos.. 6:6.)
"Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa". (San. 19:22.)
"Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden". (Matt. 5:7.)
Jeesuksen opetus laupeudesta ei ollut papille ja lainoppineelle uusi asia. He olivat ammatti-ihmisiä, joiden olisi pitänyt olla tämän alan erikoisasiantuntijoita. He olivat opiskelleet tätä aihetta pyhistä kirjoituksista ja heidän tehtävänsä oli opettaa kansalle oikean säälin ja laupeuden periaatteet oman elämänsä kautta, ei teoriana vaan enenen kaikkea siten, miten laupeus toimii käytännössä. Teorian opiskelusta ei ole missään ammatissa hyötyä, jos ihminen ei osaa soveltaa oppimaansa käytännön elämässä. Sanojen ja tekojen välinen ristiriita vie opetukselta pohjan pois. Pään (teoria) - ja sydämen (käytäntö) sivistämisen tulisi kulkea rinnatusten.
Jeesus arvostaa laupeutta enemmän kuin monia muita asioita, joihin ihmiset yleensä keskittyvät, koska se vaikuttaa Jumalan valtakunnassa ja sen kautta maailmassa, kypsyttäen sellaisen hedelmän, joka korjataan talteen. Voimme lukea tästä Matt. 25-luvusta. Taivaan Kuningas huomaa kaiken, minkä olemme tehneet yhdellekin hänen vähäisimmälle veljelleen. Vertauksen lampaat ja vuohet ovat molemmat tavattoman hämmästyneitä ja yllättyneitä heidän elämänsä tuottamasta hedelmästä. Lampaat sen tähden, että he eivät ole tietoisia siitä, milloin ja miten heidän elämänsä on voinut tuottaa niin paljon siunausta ja hyvää hedelmää. Vuohet sen tähden, että heidän elämänsä ei ole tuottanut toivottua tulosta, vaikka he ovat mielestään palvelleet Herraa Jumalan mielen mukaisesti ja tehneet paljon hyvää. Molemmilla ryhmillä oli sama kysymys: milloin, mutta eri merkityksessä? Lampailla milloin olemme tehneet ja vuohilla milloin olemme jättäneet tekemättä?
Mitä voisimme oppia näistä kokemuksista?
Vaikuttimet eli tekojen motiivit ovat tärkeämpiä kuin teot. Ihminen voi tehdä hyvää näyttämisen halusta, itsensä korottamisen tai jonkun hyödyn tähden. Jos hyvän teon takana on oman edun tavoittelu tai oman kunnian etsiminen, niin motiivi on väärä. Taivaan näkökulmasta katsottuna hyvien tekojen arvo romahtaa, jos motiivit ovat itsekkäät. Me emme voi kuitenkaan tuomita ketään motiivien tähden, koska emme näe kenenkään sydämeen. Vain Jumala tietää meistä kaiken ja hän maksaa kullekin heidän tekojensa mukaan. Todelliset hyvät teot eivät ole koskaan kenenkään ihmisen omia tekoja, vaan ne ovat Kristuksen tekoja meidän kauttamme. Jumalan rakkaus ja Pyhä Henki ovat liikkeelle paneva voima, joka avaa silmät ja korvat näkemään ja kuulemaan ja ihmisen toimimaan Hengen johdossa. "Ei väellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot." (Sak. 4:6b.) Lampaat eivät olleet pitäneet kirjanpitoa teoistaan, mutta vuohilla kirjanpito näytti olevan hyvin tarkka. Onneksi meidän ei tarvitse huolehtia tekojemme kirjaamisesta, vaan voimme jättää tämän asian Jumalalle.
Laupeuden hedelmät säilyvät ikuisesti ja ne "maistuvat rakkaudelta"!
Psalmissa 103, jossa kuvataan ihmisen katoavaisuutta ja Jumalan luonnetta, sanotaan näin:
"Herra on laupias ja armahtava, pitkämielinen ja suuri armossaan. --- Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä maksa meille pahojen tekojemme mukaan. Sillä niin korkealla kuin taivas on maan yllä, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät. Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme. Niin kuin isä armahtaa lapsiaan, niin Herrakin armahtaa niitä, jotka häntä pelkäävät. Sillä hän tietää, millaista tekoa me olemme; hän muistaa, että olemme tomua. Ihmisen elinpäivät ovat kuin ruoho; hän kukoistaa kuin kedon kukka. Kun tuuli käy hänen ylitseen, ei häntä enää ole eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne. Mutta Herran armo on ikuisuudesta ikuisuuteen niiden yllä, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa kestää lasten lapsille, niille, jotka pitävät hänen asetuksensa ja noudattavat niitä." (Ps. 103:8, 10-18.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti