Arvo Iivari Nevalaisen muistolle!

Perjantaina 5.7.2013 klo 23.00 Annen nuorin sisko, Päivi, soitti ja ilmoitti, että heidän isänsä, Arvo, on nukkunut pois. Arvo kuoli pitkäaikaisen sairauden murtamana perjantaina 5.7.2013 klo 22.30. Tänä aamuna 6.7. lähdimme käymään Kajaanissa ja palasimme takaisin Kuusamoon samana päivänä klo 23.15. Arvon ja Irman tyttäret kokoontuivat tänään neuvottelemaan tulevien hautajaisten käytännön järjestelyistä. (Tämä päivä on äitini 90-vuotissyntymäpäivä. Äitini kuoli 22.1.2009.)

Arvo Iivari Nevalainen syntyi maanantaina 20.10.1924 Sotkamossa ja hän kuoli perjantaina 5.7.2013 Kajaanissa. Arvo eli 88 vuotta 8 kuukautta ja 15 päivää. Hän saavutti kunnioitettavan korkean iän. Arvon lähtö tästä ajasta ikuisuuteen ei tapahtunut äkisti. Hän ja hänen läheisensä saivat pitkän valmistusajan. Kuolema on kuitenkin sellainen vieras, joka saapuu luoksemme yllättäen. Kuoleman edessä mielemme hiljenee. Muistot heräävät, suru ja kaipaus täyttävät ajatukset ja elämä tuntuu pysähtyvän. Aika kuitenkin jatkaa kulkuaan ja elävien maassa on jatkettava elämää ja mentävä eteenpäin ja jätettävä kaikki Herran käteen. Elämä ja kuolema ovat Herran kädessä. Hän tietää elämämme kaikki päivät. Ne on merkitty Kaikkivaltiaan Jumalan kirjoihin, jo silloin, kun meitä ei vielä ollut olemassakaan.

Rohkaiskoon Arvon läheisiä, sana: "Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat ikuiset käsivarret." (5. Moos. 33:27.) Jumalan käsivarret ovat vahvat. Niissä on ikuinen voima. Kun meidän käsivarsiemme voimat hiipuvat, niin Jumalan käsivarret tulevat luoksemme, nostavat, kantavat ja vievät meidät perille Isän kotiin!

Arvon vanhemmat Leena ja Taavetti Nevalainen olivat sotkamolainen maanviljelijäpariskunta. Heille syntyi neljä lasta: Tuulikki, Urho, Aimo ja Arvo. Aimo kaatui sodassa. Muut sisarukset ovat menneet pois, kukin vuorollaan. Nyt oli sisarusparven kuopuksen, Arvon, vuoro "päästää irti" ja lähteä viimeiselle matkalle. Nyt, kaikki, Leena ja Taavetti Nevalaisen perheeseen kuuluneet jäsenet, ovat päässeet lepoon vaivoistaan.

Arvo oli jo täyttänyt 50 vuotta, kun tapasin hänet ensi kerran. Huomasin heti kuinka ystävällinen, kohtelias ja hyväsydäminen mies Arvo oli. Häntä oli helppo lähestyä, koska hän oli huumorintajuinen, rento ja lupsakka mies. Elokuussa 1976 tulin Kajaaniin pyytämään häneltä hänen keskimmäisen tyttärensä, Annen, kättä. Arvo suostui pyyntööni. Kihlauduimme Annen kanssa 31.8.1976 ja meidät vihittiin avioliittoon seuraavana keväänä 6.5.1977.

Vuosien varrella opin tuntemaan Arvon paremmin. Arvolla oli vahvat muurarin käsivarret ja sormissa taitoa ja näppäryyttä. Huippuhienot takat ja suorat tiiliseinät olivat niin täydellisiä, ettei kenenkään tarvinnut kulkea Arvon työn perässä, parsimassa ja korjailemassa hänen töitään. Sain läheltä seurata Arvon työskentelyä Kuusamossa, kun hän remontoi ystävänsä kanssa omakotitalomme pesuhuoneen ja saunan.

Arvo oli nimensä mukaan, "arvokas" ihminen. Hän oli aktiivinen ja huolehtivainen vastuunkantaja, joka arvosti rauhaa ja järjestystä. Arvon järjestelytaito näkyi parhaiten autotallissa, joka oli aina tip top kunnossa. Hän ei ollut siellä yksin, vaan hänellä oli yhteys koko maailmaan, radion välityksellä. Arvo oli viisas, diplomaattinen mies, jonka ajatuksia kannatti kuunnella ja painaa mieleen. Neuvokkuudellaan, neuvottelutaidoillaan, hyvällä harkintakyvyllä ja auttamishalulla Arvo pärjäsi elämässä hyvin kaikentyyppisten ihmisten kanssa, jopa pikimustan Roope-kissan kanssa, joka toi Nevalaisen kotiin paljon hauskuutta. Terhon vauvakirjan 2-vuotissyntymäpäivän kohdalla on Roope-kissasta kuva ja Terhon Arvolle ja minulle esittämä kysymys: "Miksi Loope sihisi mulle?" Terho ei osannut vielä silloin sanoa r-kirjainta.

Arvo ei ollut elämässään sivusta seuraaja -tyyppi. Hän halusi toimia yhteisen hyvän parhaaksi. Hän oli mukana kunnallispolitiikassa ja vielä vakavan sairastumisen jälkeenkin hän halusi tuoda ideansa afaasia -yhdistyksen toiminnan tukemiseksi.

Arvon ja Irman antama tuki meille on ollut kaikissa elämämme vaiheissa erittäin merkittävä. Emme olisi selvinneet elämän haasteista ilman heidän monipuolista apuaan, niin hyvin, kuin nyt olemme selvinneet.

Kiitämme Arvosta ja Irmasta Jumalaa! Kunnioitamme Arvon muistoa ja toivomme Irmalle suotuisia elämän päiviä ja terveitä vuosia, että hän saa nähdä sukunsa kasavavan ja menestyvän!