"Viisi ohraleipää ja kaksi pientä kalaa"!

"Sen jälkeen Jeesus meni Galilean- eli Tiberiaanjärven toiselle puolelle. Häntä seurasi suuri joukko ihmisiä, koska he olivat nähneet tunnusteot, joita hän teki sairaille. Jeesus nousi vuorelle ja asettui istumaan sinne opetuslastensa kanssa. Pääsiäinen, juutalaisten juhla, oli lähellä. Kun Jeesus kohotti katseensa ja näki paljon kansaa tulevan luokseen, hän sanoi Filippokselle: "Mistä ostaisimme leipää, että nämä ihmiset saisivat syödä?" Tämän Jeesus sanoi koetellakseen häntä, sillä hän itse kyllä tiesi, mitä aikoi tehdä. Filippos vastasi hänelle: "Eivät kahdensadan denaarin leivät riitä heille, niin että jokainen saisi edes vähän." Yksi Jeesuksen opetuslapsista, Andreas, Simon Pietarin veli, sanoi hänelle: "Täällä on pieni poika, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi pientä kalaa. Mutta mitä ne ovat näin monelle!" Jeesus sanoi: "Järjestäkää ihmiset aterioimaan." Siinä paikassa oli paljon ruohoa, ja miehet, joita oli noin viisituhatta, asettuivat maahan. Sitten Jeesus otti leivät, kiitti Jumalaa ja jakoi ne syömään asettuneille, samoin kalatkin, niin paljon kuin he tahtoivat. Kun he olivat kylläisiä, hän sanoi opetuslapsilleen: "Kootkaa tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään joutuisi hukkaan." Niin he kokosivat kaksitoista korillista palasia. Ne olivat jääneet aterioivilta tähteeksi viidestä ohraleivästä. Kun ihmiset näkivät, minkä tunnusteon Jeesus teki, he sanoivat: "Tämä on todella se profeetta, joka oli tuleva maailmaan." Mutta Jeesus ymmärsi, että he aikoivat väkisin tehdä hänestä kuninkaan, hän vetäytyi jälleen vuorelle yksinään." (Joh. 6:1-15.)

Jeesus toteutti joka päivä tarkalleen Isänsä toimintasuunnitelmaa. Hän tiesi mitä hänen piti kunakin päivänä tehdä. Betsaidan kalastajakylän lähelle oli kerääntynyt suuri joukko ihmisiä, ehkä noin 10.000, jos kaikki naiset ja lapsetkin lasketaan mukaan. He olivat tulleet sinne, "koska he olivat nähneet tunnusteot, joita hän teki sairaille".  Filippos oli kotoisin Betsaidasta. Ehkä juuri tästä syystä Jeesus esitti hänelle leipien ostoon liittyvän kysymyksen, uskonkoetuksen lisäksi. Filippoksella oli paikallistuntemusta. Hän tiesi seudun leipäpaikat ja leipien hintatason. Filippos ajatteli taloudellisia mahdollisuuksia ja totesi leipien ostamisen mahdottomaksi tehtäväksi näin suurelle joukolle. Sanonta: "Seurakunnan kassassa ei ole varoja", piti paikkansa tuolloinkin. Andreas oli tutustunut kuulijakunnan joukossa olevaan pieneen poikaan, jolla oli eväinä viisi ohraleipää ja kaksi pientä kalaa. Hän kertoi pienen pojan eväistä Jeesukselle, mutta totesi: "mitä ne ovat näin monelle!" Kansanjoukon ruokkiminen oli inhimillisesti katsottouna  mahdoton tehtävä.

Jatkuu ...