Keskiviikko 6.7.2011

Keskiviikon 6.7. teema oli: "Älä pelkää, vaan usko"!
Keskiviikkona liputtivat muutkin kuin me, sillä vietimme Eino Leinon päivää ja Runon ja suven päivää. Leiripäivän ohjelmassa olimme ottaneet tämän huomioon aivan erityisellä tavalla. Järjestimme leiriläisille runokilpailun ja myös valokuvauskilpailun.

Tänään halusimme tutustua historiaan ja kulttuuriin. Iltapäivällä teimme Kulttuuri-retken maastopyörillä Jokijärven kylälle. Muutamat tekivät retken autolla. Yksi leiriläinen ajoi ojaan ja joutui palaamaan takaisin leirille ja tulemaan autolla ohjaajan kanssa perässä. Ensimmäinen kohde oli Pölkky-teatteri. Pikku Elias toimi esityksemme ohjaajana ja antoi meille ohjeita, mitä meidän tuli esiintymislavalla esittää. Meidän piti olla elefantteja, koiria ja kissoja. Meidän piti tömistellä lattiaa ja kävellä nelinkontin jne. Esitys onnistui hyvin ja kaikilla oli hauskaa.
Pölkky-teatterista suuntasimme matkamme Tyräjärvelle. Siellä meillä oli kaksi historiallista kohdetta. Toinen oli Tyräjärven eräällä pellolla seisova vanha tuulimylly, jota käytettiin sodan aikana ilmatorjuntavalvontaan ja toinen oli Outi Alapirtin ylläpitämä kotimuseo. Oppaana meillä oli Teuvo Lohilahti, joka selvitti meille Jokijärven historiaa. Saimme tietää, että Paavali Säkkinen oli ensimmäinen uudisasukas Jokijärvellä ja hänen jälkeläisistään lähes 300 vuotta myöhemmin syntyi kirjailija Kalle Päätalo, jonka lapsuuskotiin saimme myös tutustua vähän myöhemmin samana päivänä. Tuulimyllystä avautui kaunis näkymä Tyräjärvelle. Jokainen leiriläinen sai kavuta hyvin vanhoja portaita ylös tuulimyllyn tähystystorniin. Hirret olivat täynnä nimiä ja kirjoituksia, jotka kertoivat siitä, että monet ovat käyneet samalla paikalla ennen meitä. Toisia vähän pelotti, koska rakennus oli niin vanha ja se huojuikin jonkin verran. Jokijärven alueen vakituinen asutus alkoi muodostua 1590-luvulla. Teuvo kertoi meille, että Outi Alapirtin kotimuseossa on Pohjois-Suomen vanhimpia esineitä. Museon esineet on numeroitu ja paksusta vihkosta löytyy tiedot siitä, että mikä mikin esine on. Tämä on mielestäni hyvä systeemi. Tästä vierailusta nousee mieleeni laulu: "Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa".
Museovierailun jälkeen ajelimme Siltavoudin kioskille ja jätimme pyörät siihen, sillä halusimme patikoida pitkospuita pitkin raikkaalla suomaalla Kallioniemeen, joka on kirjailija Kalle Päätalon lapsuuden koti. Päätaloviikon johdosta Kallioniemessä oli opas, joka kertoi meille talon historian. Istuimme talon suuressa pirtissä ja kuuntelimme Päätalon suvun tarinaa. Taivalkoskea kutsutaan tuhansien tarinoiden pitäjäksi juuri Päätalon työn ansiosta. Timo Vilgats kulki koko leirin ajan kamera kaulalla. Hän sanoi ottaneensa noin 1000 kuvaa leirin aikana. Hän lupasi toimittaa minulle nämä kuvat. Toivottavasti voin joskus näyttää niitä teille jossakin yhteydessä. Retken aikana pyöräilimme noin 17 km ja patikoimme noin 4 km. Saimme siis liikuntaa sopivasti. Retken jälkeen olimmekin sitten pöydän äärellä nauttimassa päivällistä, joka oli tietenkin hyvin herkullinen. Tämän jälkeen vietimme vapaa-aikaa ja lepäsimme. Vesihoito-osasto oli jo kaikilla mielessä ja sinne ei tarvinnut kahta kertaa pyytää menemään.
Iltapalan jälkeen iltakertomus oli tavallisuudesta poikkeava. Olin tehnyt valmistelut metsäkirkkoa varten eikä kukaan leiriläisistä osannut etukäteen arvata, että minne leiriläiset vein. Marssimme jonossa metsäkirkkoon ja lauloimme: "Siunaa koko maailmaa". Olin pyytänyt Katjaa soittamaan "kelloa", joka oli puuhun ripustettu paistinpannu, johon lyötiin puulla, niin että metsä kaikui. Leiriläisten suut olivat hymyssä, kun he astuivat metsäkirkon penkkeihin. Illan sanoma oli kuitenkin koskettavan vakava. Tekstinä oli Matt. 25-luku kymmenestä neitsyestä. "Kun sulhanen viipyi, heitä kaikkia alkoi väsyttää ja he nukahtivat. Mutta keskellä yötä kuului huuto: "Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!" Sanoma on ajankohtainen ja sen kuulemisen ajankohta oli erittäin sopiva. Metsäkirkon alttarille olin levittänyt pitkän ruskean säkkikankaan. Tämän päälle oli hyvä polvistua ja jättää elämä kokonaan Herran johtoon. Hetki oli pyhä ja liikuttava, kun nuoret olivat Jumalan kasvojen edessä ensimmäistä kertaa jättäytymässä Herralle tai uudistamassa suhdettaan Jeesuksen kanssa. Minusta tuntui, että metsäkirkon penkeillä istui myös enkeleitä, jotka veivät viestejä Taivaan pyhäkköön. Tämän jälkeen oli hyvä mennä nukkumaan turvallisella ja levollisella mielellä.