Ensimmäinen leirisapatti 2.7.2011

Saimme viettää leirillä kaksi ikimuistoista sapattia yhdessä leiriperheen kanssa.
Aurinko oli noussut jo korkealle, kun seisoimme lippukentällä 8.45 aamun avauksessa. Omer-mitallinen mannaa ravitsi sielua ja antoi hyvät eväät tulevalle päivälle, joka oli täynnä siunausta, iloa, rauhaa, lepoa ja myös hieman jännitystä. Nuoren seurakunnan veisukirjan 2010 laulut ovat raikkaita. Niiden laulaminen onnistui hyvin CD:ltä tulevan esilaulun ansiosta. Muutamat laulut olivat erityisen suosittuja ja niitä toivottiin usein laulettavaksi. Kiitos Helsinki-Kallion seurakunnalle, joka lainasi nämä uudet kirjat. Joka aamu nostimme myös lipun salkoon. Lipun laskeminen tahtoi joskus venähtää vähän pitkäksi, koska menemistä ja tulemista riitti pitkin päivää nuorten vilkkaalla sykkeellä ja lippu unohtui salkoon kiiruhtaessamme paikasta paikkaan kuuluvan kellon kilkattaessa milloin mistäkin suunnasta.
Ensimmäisen sapatin teema oli: "Siunatkaa toisianne"! Näin me teimme ja tunsimme lämmintä yhteenkuuluvuutta, keskenämme.
Nuorisojumalanpalvelukseen valmistauduttiin psalmin 1 ajatuksilla. Asser hoxasi keskusradion ja hän luki tuon psalmin useampaan kertaan ja varmisti moneen kertaan, että kuuluiko hänen äänensä varmasti joka paikkaan, erityisesti tyttöjen asuntoihin.
Raamatuntutkistelun aiheena oli: "Jumalanpalvelus". Maailmassa on aina ollut kahdenlaisia Jumalan palvelijoita. Jokainen sai miettiä, kumpaan ryhmään hän kuului.
Tutkistelun lähtötekstit löytyvät Raamatun alkulehdiltä. Tutkistelu tapahtui viidessä ryhmässä. Näin jokainen sai olla opettajansa kanssa läheisessä vuorovaikutuksessa. Ihmettelimme Timon kanssa, että miten saarnan aihe nivoutui aiheeseen niin hyvin. Emme olleet sitä etukäteen tienneet. Nimittäin esitimme pienen kuvaelman paratiisin tapahtumista. Oona esitti Eevaa, Asser oli Adam, Timo paholainen ja minä olin saanut Jumalan osan. Katja oli kertoja, joka luki luomiskertomuksen ja syntiinlankeemuskertomuksen. Jokaisen leiriläisen edessä "Jumala" näytti peiliä ja sanoi, että hän loi ihmisen (sinut) omaksi kuvakseen, kaltaisekseen. Jokainen sai miettiä tuota kuvaa peilin kautta. Paholainen seurasi paratiisin tapahtumia nurkan takaa ja tuli sitten mustassa viitassa, käärme kädessään Eevan luo, viettelemään Eevaa tottelemattomuuteen. Oona ja Asser olivat hyvin onnellisen näköisiä valkoisissa viattomuuden asuissaan, kunnes nuo asut otettiin heiltä pois syntiinlankeemuksen jälkeen. En tiennyt, että Oona oli ottanut mekkonsa pois, kun hän oli pukenut valkoisen pitkän asun päälleen. Nyt hän oli todella vähäpukeinen alushameessaan. Minun piti hakea hänelle hänen mekkonsa huoneesta, että Oona kehtasi tulla esille piilopaikastaan. Tällä tavalla alastomuus tuli hyvin konkreettisesti esille. Paholainen otti tuon peilin itselleen ja rikkoi sen pieniksi sirpaleiksi vasaran avulla huutaen samalla voimakkaalla äänellä vihansa julki Jumalaa kohtaan. Timo eläytyi osaansa niin aidosti, että kaikki säikähtivät peilin särkymistä. Keittiössä oleva emäntäkin ihmetteli, että mitä oikein tapahtui. Kolmivuotias Eliaskin totesi, että noin ei saa tehdä. Tämän jälkeen peilin sirpaleet liimattiin ristille. Jokainen sai vuorollaan liimata peilinpalan ristille. Näin me voimme tuoda särkyneen astiamme ristille, Herran luo. Risti loisti tämän jälkeen hyvin kauniina ja sirpaleet toimivat jälleen peilinä. Tämä risti oli koko viikon alttarilla muistuttamassa leiriläisiä ristin parantavasta ja eheyttävästä voimasta. Timo viskasi käärmeen yleisön joukkoon ja tämä aiheutti spontaanisen kiljahduksen. Käärmeen pää on kyllä ristillä murskattu, mutta sen "pyrstö" tekee pelottavaa työtään ihmiskunnan keskuudessa edelleenkin. Sirpaleiden siivoaminen oli kova homma. Tämäkin kertoi siitä, että lunastustyö on kestänyt kauan ja edelleen olemme matkalla, kohden täydellistä eheytymistä.
Jumalanpalveluksen jälkeen nautimme lounaan ja ruokailun jälkeen lähdimme luontoretkelle. Kohteena oli Villisaari, jossa on kylän paras uimaranta. Maastopyörillä oli mukava ajella. Matka oli sopivan pituinen. Saareen piti kahlata. Vettä oli polviin saakka. Tämä muistutti meitä Punaisenmeren ylityksestä tai Jordan-joen ylityksestä. Raikas vesi ja järven hiekkapohja tuntui varpaiden alla virkistävältä ja miellyttävältä. Uiminen oli tosi hauskaa ja nuotiolla istuminen ja leikit purkivat paineita, jos niitä oli jollekin kertynyt. Tulimme retkeltä pois päivällisen aikoihin. Ukkossade pyyhkäisi yli leirimme ja muutamat saivat saderyöpyn niskaansa juuri ennen perille pääsyä. Itse selviydyin kuivana, koska johdin joukkoja mennen tullen. Sapattina oli yksi raamattutunti ja sen jälkeen katsoimme liikuttavan elokuvan "Tyttö ja Kettu". Kaikki seurasivat filmiä silmä tarkkana ja napostelivat elokuvaeväitä, jotka olivat hyvin mieluisia. Pienet lapsetkin jaksoivat olla mukana loppuun saakka. Filmi oli oikein sopiva, koska leirimme oli tänä vuonna tyttövoittoinen. Aarteenetsinnän, jossa ilmansuuntien tunteminen oli tärkeää, voitti Judit. Iltapalan yhteydessä oli vielä vaikuttava kertomus Raamatusta. Sitten olimmekin valmiit menemään vuoteisiin odottamaan unen tuloa. Itse ainakin nukahdin välittömästi!