Naapuritalon tien luiska oli kesällä kaunis, koska siinä kasvoi runsaasti luonnonkukkia. Kukkaloisto on nyt ohi. Luiska näytti tänä aamuna ankealta, joten päätin tehdä asialle jotakin. Ensiksi hain Terhon pihalta peräkärryn luiskasta tuleville heinille. Sen jälkeen menin Prismaan hakemaan viikatteen, jolla niittäisin luiskan pitkäksi kasvaneen heinän. Rautakaupassa oli vain viikatteen varsi. Soitto puutarhapuolelle antoi lupauksen koko viikatteesta. Menin puutarhamyymälään ja ostin punavartisen viikatteen ja katselin ympärilleni, - kasveja tietenkin.
Siellä ne olivat, niin orvon ja yksinäisen näköisinä häkissään.
"Katsos kuka tuli puutarhamyymälään, sanoi purppuratuomi samettisyreenille". "Sehän on ystävämme Paavo, jonka matkaan lähtivät kaverimme ruotsinpihlaja ja kirsikkapuu muutama päivä sitten, muistatkos?" "Muistan toki, virkkoi purppuratuomi lehdet punasta hehkuen. "Terve Paavo, sanoi samettisyreeni sametinpehmeällä äänellään ja jatkoi: otathan meidät mukaasi, tahtoisimme niin mielellämme tulla puutarhaasi iloa tuottamaan? Otathan meidät, ole niin kiltti? Olemme koko kesän olleet tässä häkissä ja kukaan ei ole halunnut ottaa meitä puutarhaansa. Pian tulee talvi ja me kuolemme, jos emme löydä itsellemme kotia." - "Te olette kyllä kauniita, mutta minulla ei ole nyt varaa ostaa teitä, koska tämä viikate maksaa niin paljon, ajattelin ääneen". "Kyllä täti antaa hyvän alennuksen, jos ostat meidät molemmat, sanoi purppuratuomi houkuttelevalla äänellään".
"Paljonko nuo viimeiset puuntaimet maksaisivat", kysyin tutuksi tulleelta kauppiaalta? "Katsotaan koneelta", sanoi kauppias ja esitti kotvasen kuluttua minulle tosi hyvän tarjouksen.
Niin siinä sitten kävi, että samettisyreeni ja purppuratuomi nostettiin häkistä ja laitettiin kärryyni. Kun saavuimme Kuukkelintielle, uudet tulokkaat katselivat ihmeissään ympärilleen ja näkivät kirsikkapuun ja ruotsinpihlajan seisovan paikallaan. Kyllä siinä juttua piisas, kun vanhat kaverukset tapasivat toisensa.
"Toivottavasti Paavo laittaa meidät aurinkoiseen paikkaan, ettei meille tule kylmä", tuumivat kukkapuut keskenään. Nyt ne ovat niin iloisia, kun saavat katsella elämänmenoa Kuukkelintien aurinkoisella puolella lähellä toisiaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
11 kommenttia:
Hei!
Mukavaa kerrontaa ja luettavaa,taas Paavolta!
Terveisin.Sanni.
Hei, Paavo!
Kiva ja piristävä puutarhasatu näin sateisena päivänä luettavaksi. Tuntuu kuin flunssainen olokin helpottui luettuani blogiasi. Sinulla onkin puutarha kuin pala eedeniä, viljelet ja varjelet sitä niinkuin Herra kehotti ensimmäistä ihmisparia tekemään. Terveisin Raija
Hei, Sanni ja Raija!
Kiitos kommenteistanne! Ne olivat myös piristäviä.
Kyllä minuakin nauratti Annen kanssa, kun mielikuvitukseni lähti laukkaamaan noiden kasvien kanssa.
Toivottavasti flunssasi paranee pian kokonaan.
Olisi mukava, jos Sanni ja Raija tapaisivat joskus toisensa. Olette niin samanoloisia ihmisiä.
Raija, tervetuloa syyskuun alussa Kuusamoon miehesi kanssa. Kirppiksellä riittää hommia.
....mutta minua jäi mietityttämään naapuritalon tien luiska... Menitkö, Paavo, niittämään naapurin tontille??
Minulta ei vasenkätisenä ole koskaan viikatteella niitto sujunut. Ei silti, meillä kotona ei kaikilla olisi ollut lupakaan siihen koskea. Se oli kirjoittamaton, ääneenlausumaton laki, että vain aikuiset saivat viikatteeseen tarttua. Voisi senkin konstin silti kai vielä oppia. Vasurikin.
Ai miten ihanaa kerrontaa. :)
Kuule Paavo, sinun pitäisi kirjoittaa lastenkirja. Kenties vaikka kuvittaakin. ;)
Kukkaloisto kesällä on ollut ihanaa, ja vielä teidän pihalla kukkii ihanasti paljon kasveja. :)
Siunattua syyskesää.
Sini
Hei Aila!
Tuo naapuritalo on se talo, jossa Terho, Sini ja Mikael asuivat aikaisemmin, ja jossa nyt asuu opiskelijatyttöjä.
Talo kuuluu tähän samaan pihapiiriin ja tien luiska on tontillamme. Käytämme tuota nimeä naapuritalo sen sijainnin tähden.
Ai, sinäkin olet vasuri. Anne on myös vasuri.
Viikate on kyllä aika vaarallinen työkalu. Raimo-veljeni sai kerran viikatteesta ison haavan jalkaansa.
Vasurille pitää varmaan olla erilainen viikate kuin oikeakätiselle. Kyllä sinä, Aila, opit niittämisen taidon ihan varmaan. Onko teidän tontilla viikatteelle käyttöä?
Niittämisen jälkeen ajoin vielä leikkurilla, joten nyt tien luiskat ovat trimmatut ja siistit ja kaikki roskat viety kaatopaikalle. Kelpaa niitä ihailla ohikulkiessaan.
Sinille! Kiitos mukavasta kirjoituksestasi ja siunauksen toivotuksista! Siunausta sinullekin!
Lastenkirjan kirjoittaminen olisi varmaan hauska tehtävä. Tuo puutarhasatu olisi hauska kirjoittaa kaikista puutarhamme kasveista. Kuvitus onnistuisi sinulta paljon paremmin. Olethan saanut hyvän koulutuksen taiteen tekemiseen, Kuusamon kansanopistolla, viime talvena. Kuulin, että sinulla on syyskuussa taidenäyttely Kuusamon kirjaston ala-aulassa, vai kuinka?
Mehän voitaisiin suunnitella yhdessä lastenkirjan tekemistä!! :) Kirjoitat ensin sadun, niin sen pohjalta voin suunnitella kuvituksen. :)
Mutta kyllähän sinultakin kuvitus onnistuu! Menisit vaan kansalaisopiston kuvis-kurssille toteuttamaan ja kehittämään taitojasi! :)
Kansanopiston vuoden mittainen kuvataidelinja oli todella hyvä koulu! Sieltä saa paljon ammattitaitoista opetusta. Jokainen taiteesta kiinnostunut, suosittelen jos haluaa kehittää itseään taiteen tekemisessä. Tai/ja hyvät tilat työskentelyyn.
Näyttely minulla on syyskuun ajan Kuusamon kirjaston ala-aulassa. Esillä on maalauksia ja grafiikkaa.
Sini
Hei, Sini!
Viime talvena teit monta hienoa taulua. Uskon, että näyttelysi on kiinnostava ja se piristää syksyä. Toivottavasti monet tulevat näkemään sen.
Tuo kirja-ajatus on kiinnostava. Samoin kansanopiston kuvataidelinja. Jospa sitten eläkkeellä ollessani olisi mahdollista toteuttaa noita ideoitasi.
No nyt selkis!
Ei meidän tontilla itse asiassa juuri taida olla viikatteelle käyttöä. Suuri määrä koivuja pitää maan varsin köyhänä, jottei ruoho kasva mitenkään hirveällä voimalla. Käsikäyttönen, hiljainen entisaikain ruohonleikkuri riittää hyvin. Ja on yhtä ekologinen kuin viikate. Mutta olisi silti mukava osata sekin konsti! Samoin kuin vaikka hevosen asetus ja monta muuta askarta, joita kotona tehtiin, mutta joita en silloin tullut opetelleeksi.
Olemme Annen kanssa seuranneet mielenkiinnolla "Uusi elämä maalla" -ohjelmaa, jossa kaupunkilaiselämään kyllästyneet ihmiset ovat ostaneet maalta ränsistyneen talon ja kunnostaneet sen mitä ihanimmaksi asunnoksi ja tehneet kauniin puutarhan talon ympärille. He ovat löytäneet maalta uuden tavan elää luonnonläheistä elämää.
Talon kunnostus ei ole ollut helppo tehtävä. Se on vaatinut paljon työtä, vaivaa ja myös varoja, mutta lopputulos on aina ollut rakentajien unelmien täyttymys.
Hei Paavo!
Puutarhasatu oli mahtavaa luettavaa :-) vedet ihan silmiin nauraessa tuli. Todellakin tuosta aiheesta voisi satukirjasenkin tehdä. Itse olen käynyt täällä Kuusamon Kansanopiston valokuvaajalinjan ja siellä meillä oli lopputyönä valokuvakirjan teko, joko tekstein tai ilman. Minä tein sen ilman tekstejä. Eikä kirjan teko todellakaan vaikeaa ole, kun käyttää valmista kirjapohjaa. Lämpimiä terkkuja Raijalle ja muillekin tutuille lukijoille! (etenkin näin ilmojen viiletessä :-) ) T. Katariina
Lähetä kommentti