tiistai 10. elokuuta 2010

Neljännen leiripäivän seikkailut!

Anu kävi leirin avajaisiltana kyselemässä porukaltamme hevoskokemuksiamme, jotta hänen olisi helpompi suunnitella horse-trippiämme hänen tallillaan. Loma-Ajakasta Anun Ratsastustallille on matkaa vähän yli seitsemän kilometriä. Teimme matkan maastopyörillä.
Maanantaina 12.7.2010 nähtiin Juuman tiellä pitkänä nauhana kulkeva pyöräjono. Juuman tietä on hyvä ajella ja maisemat ovat kauniita. Paluumatkalla löysin Juuman tieltä Kuusamon kartan. Joltakin matkailijalta oli pudonnut kartta. Se oli vähän vaurioitunut vilkkaan autoliikenteen tähden.

Muistin, että tämä päivä on tyttäremme, Suvi-Maarian, syntymäpäivä. Suvi-Maaria syntyi 22-vuotta sitten Kemin sairaalassa. Asuimme silloin Torniossa. Silloinkin oli kaunis hellepäivä kuten nytkin. Soitin Supelle synttärionnittelut tallilta. Hän sai "hevos-äänikortin" suorana lähetyksenä kesäisestä Juumasta.

Anun Ratsastustalli sijaitsee mäen töyräällä. Pihapiiriin tullessaan vieras aistii maalaistalon ilmapiirin. Joillekin kaupunkilaisille nuorille maalaistalon hajut olivat oudon pistäviä. Eräällä pojalla oli "pyykkipoikaote" nenällään, kun hän kulki maatilan pihamaalla, valittaen pistävää hajua.
Ensimmäisenä kaikkia kiinnosti pieni varsa, joka oli aidan takana ottamassa vastaan ihailuja ja hyväilyjä. Toinen varsa, joka oli vähän vanhempi, makasi etäämpänä ja oli ilmeisesti jonkin verran mustasukkainen nuoren varsan saamasta ylenpalttisesta huomiosta. Monet halusivat kuvauttaa itsensä varsan kanssa.

Anu jakoi leiriläisemme kolmeen ryhmään: Niihin, jotka ratsastaisivat omatoimisesti, talutuksen kanssa ratsastaviin, ja niihin, jotka ajelisivat hevoskärryillä. Näin parhaakseni valita hevoskärryt, vaikka olenkin ollut hevosen selässä, ainakin pari kertaa. Ensimmäinen hevoskokemukseni oli Jordaniassa. Silloin Aabraham-niminen nuori mies talutti minua noin kaksi kilometriä, kun menimme Petran ruusunpunaista kaupunkia katsomaan. Petraan ei johda tietä, vaan ainoastaan kapea polku, joka on parasta kulkea hevosen selässä.

Leiriläisemme saivat myös perusteellisen hevosen hoitoon liittyvän kurssin.

Oli mukava katsella nuorten innostusta hevosten kanssa. Monet osasivat käsitellä hevosta tottuneesti ja ratsastaa mallikkaasti. Eräs poika sanoi, että hän haluaa opetella ratsastamaan oikein hyvin. Hän oli hevosen selässä ensimmäistä kertaa elämässään. Ratsastamisesta näytti tulevan hänelle uusi harrastus.
Pilkullinen hevonen muistutti Peppi Pitkätossun Pikku-Ukko -hevosta. Jos Peppi olisi ollut paikalla, hän olisi voinut näyttää ratsastustaitojaan ja kaikilla olisi ollut entistä hauskempaa. Olisimme voineet tehdä vaikka elokuvan, jossa Peppi olisi tehnyt kepposiaan leiriläisillemme.

Horse-trip oli mukava piristys leiriohjelmassamme. Tässä ei kuitenkaan ollut vielä kaikki. Meitä oli odottamassa päivällisen jälkeen uusi elämys, vesiseikkailu Ajakkajärvellä.
Terho ja Heikki toivat Loma-Ajakkaan komean veneensä, vesisukset ja veneen perässä vedettävän ison renkaan.
Kaikki halukkaat saivat kokeilla taitojaan, testata rohkeuttaan ja kokea vauhdin hurmaa koko pitkän kesäillan.

Tämä päivä oli merkittävä päivä Katjan elämässä, koska hän teki Anun ratsastustallilla kasteratkaisunsa. Kiitos Herralle!

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Leirin vesiosuus oli mukava. Vauhtia riitti ja lapsilla oli hauskaa.