"Kadonnutta lammasta etsimässä"

Leiriläiset jaksoivat paremmin opiskella Raamattua kuumina kesäpäivinä, kun he saivat välitunnilla hypätä järveen.
Veden lämpötilaa kukaan ei moittinut kylmäksi.

Kuudentena leiripäivänä 14.7. käytiin Konttaisella ja Valtavaaralla. Samalla reissulla järjestettiin Kuukkeli-linnun bongauskilpailu sekä maastopyöräilykisa.
Pyöräily kysyi voimia, koska metsäautotiet olivat mäkisiä hiekkateitä. Kymmenen kilometriä mennen tullen tuntui koko kropassa.

Konttaiselle oli mukava kiivetä, koska sinne oli tehty hyvät rappuset. Kiipeäminen oli vaivan arvoista, koska ylhäältä avautuivat hienot näkymät lähelle ja kauas. Kuusamon maisemat ovat joka puolella hyvin vaihtelevat. Tämä mahdollistaa kiinnostavan leiriohjelman suunnittelun nuorille sekä vanhemmille. Minulle on tullut mieleen järjestää koko perheen Seikkailuleiri. Olisitko sinä kiinnostunut sellaisesta leiristä, jossa olisi erilaisia raamatturyhmiä esim. iän tai sukupuolen mukaan? Seikkailuosuus voisi olla kaikille sama. Yhteinen tekeminen yhdistäisi ja toisi leiriläisille perheenomaisen yhteyden. Kerropa kommentissa ajatuksistasi.

Henrillä oli hyvä tuuri, koska hän voitti sekä Kuukkeli-bongauksen että maastopyöräilykisan.

Päivällisen aikaan puhelimeni soi. Soittaja oli Turkan ja Petterin eno, Keminmaalta. Hän kertoi, että Turkka oli eksynyt, paluumatkalla Konttaiselta. Turkan matkapuhelimesta oli virta loppunut, joten emme saaneet häneen yhteyttä emmekä siis tarkempaa selvitystä hänen senhetkisestä olinpaikastaan. Lähdin Ossin ja Petterin kanssa etsimään "kadonnutta lammasta". Ajelimme autoilla ristiin rastiin, kaikkia mahdollisia teitä, mutta emme löytäneet etsimäämme poikaa mistään.

Tuli jo mieleen, että pitääkö hälyttää etsintäpartio. Pysäytin autoni ja rukoilin Petterin kanssa, että Herra johdattaisi Turkan tiellemme. Heti rukouksen jälkeen, päästyämme päätielle, meitä tuli vastaan yllätys, yllätys, Katja! Meille ei ollut vielä selvinnyt, että "kadonneita lampaita" olikin kaksi. Katja oli kääntynyt paluumatkalla eräästä risteyksestä oikealle, kun olisi pitänyt kääntyä vasemmalle. Katja oli ajanut väärään suuntaan melko pitkään, ennen kuin hän oli hoksannut, että suunta ei ollut nyt oikea.

Kun näin Katjan polkevan, nyt oikeaan suuntaan, sydämeni sykähti ja se oli yhtä aikaa sekä iloinen että hämmentynyt. Tuli mieleen, että olikohan muitakin leiriläisiä vielä jossain eksyksissä? Pienen hetken jälkeen ilomme ja hämmästyksemme kasvoivat entisestään, koska Katjan vanavedessä ajeli Turkka. Kadonneet olivat kohdanneet toisensa ja etsivät nyt yhdessä tietä "kotiin". Meillä oli peräkärry auton perässä ja sinne laitoimme nuorten pyörät ja lähdimme iloisina Loma-Ajakkaan jatkamaan päivällisen syöntiä. Matkalla kuuntelimme nuorten kertomukset heidän seikkailuistaan ja meillä kaikilla oli hyvä iloinen mieli. Kaikki "lampaat" olivat nyt turvallisesti koolla.

Kiitos Herralle! Hän löytää lampaansa, koska hän on hyvä paimen ja hän on tullut etsimään ja pelastamaan kadonneet lampaansa!

Näin pääsi käymään, vaikka reittimme olikin merkitty hyvin risteyksiin asetettujen viittojen avulla. Viitat oli laitettu menosuunnan mukaan. Takaisintullessa olisi pitänyt lukea merkkejä takaperin.