Viisitoista sukulaista ja ystävää oli päässyt tulemaan Hautalan suvun sukutapaamiseen Kuusamoon. Joukkomme oli pieni ja tunnelma lämpimän kotoinen. Rovasti Seppo Ervastin saarna Käylän rajaseutukirkossa käsitteli päivän tekstiä. Aiheena oli eksytys. Seppo Ervastin esimerkit elävästä elämästä toivat saarnaan puhuttelevan kosketuspinnan elämäämme ja aikaamme.
Maailmassa on paljon hyviä puhujia, mutta kauniit sanat ja loistava esiintyminen eivät ole takeena Jumalan mielisuosiosta. Jos puhujan elämä on ristiriidassa sanan kanssa, sanoma ei mene perille ja sielu jää tyhjäksi. Kuulija voi myös joutua eksytyksen valtaan, totesi Ervasti ja haastoi kuulijat itsetutkisteluun Herran edessä.
Puu tunnetaan sen hedelmistä. Näin on myös hengellisessä elämässä. Rakkaus Jumalaan ja rakkaus lähimmäiseen on hedelmä, joka kypsyy läheisessä jumalasuhteessa. Päivittäinen elävä yhteys Kristukseen, sanan ja rukouksen kautta, varjelevat meitä pysymään oikealla tiellä.
Käylän rajaseutukirkon messu oli Heikki Sipolalle ainutlaatuinen ja koskettava hetki, koska hän sai etuoikeuden avustaa messussa, kirkossa, jossa hänen isänsä, pastori Alpo Sipola, on toiminut rajaseutupappina kirkon valmistumisen aikoina viisikymmentäluvulla. Heikki kertoi, että tässä kirkossa hänet on kastettu.
Minulla oli etuoikeus rukoilla sukulaisten lähettämien esirukouspyyntöjen puolesta. Rukousten kautta Hautalan sukua oli "paikalla" enemmän kuin fyysisesti oli nähtävissä.
Hengen yhteys on ihmeellinen asia. Se on todellisuutta, siellä missä Kristuksen Henki vaikuttaa.
Aila Sipola oli valinnut erittäin kauniit ja puhuttelevat laulut, jotka hän lauloi kirkkaalla kauniilla äänellään, kitaran säestyksellä.
Jumalanpalveluksen jälkeen lähdimme Loma-Ajakkaan. Söimme yhdessä herkullisen aterian, saunoimme ja uimme. Vierailla oli mahdollisuus kysellä Seppo Ervastilta Kuusamon historiaan liittyvistä asioista.
Ruotsin ja Venäjän aikaiset tapahtumat kiinnostivat. Monet Kuusamoon liittyvät nimet viittaavat saamelaisiin ja heidän uskomuksiinsa ja tapoihinsa. Kuusamo on ollut ja on edelleenkin monella tavalla kohtaamispaikka, niin ihmisten kuin myös luonnonilmiöiden näkökulmasta katsottuna.
Loma-Ajakka, jossa vietimme lauantai-iltapäivää, on hyvin hoidettu leiri- ja lomanviettopaikka, jonne kannattaa tulla kauempaakin. Palvelu on erinomaista ja edullista. Ilmapiiri on sydämellistä ja kotoisen lämmin. Hauskat eläimet tekevät paikasta kiinnostavan, myös lapsille. Järvellä uiskenteleva sorsapoikue, kanaemon perässä piipertävät tipuset ja kolme pientä kissanpentua olivat ilonamme.
Loma-Ajakasta suuntasimme matkamme Rukalle. Rukalla on meneillään suuret rakennusprojektit. Tämä toi vähän sekavan ja ahtaan ilmeen kaupunkimaiseen tunnelmaan. Taivaalle oli kerääntynyt pilviä, joten kesäkelkkaradalle ei ollut turvallista mennä. Hissit pyörivätkin tyhjinä matkustajista. Matkailijat olivat nyt sisätiloissa viettämässä lomaansa kuka mitenkin.
Emme viihtyneet Rukalla kovin kauaa, vaan lähdimme Kuusamon keskustaan. Poikkesimme Kuusamon Tropiikkiin ja Pyhän Ristin kirkkoon ja tutustuimme kirkon vieressä olevaan kauniiseen puistoon. Tällä alueella on mm. sukupuupuisto. Tämä puisto kiinnosti, ainakin minua, koska ajatuksissani oli Hautalan suvun sukupuu, jonka juurelle olimme menossa asettamaan muistolaatan. Olimme edellisenä iltana Sannin kanssa kiinnittäneet kauniit messinkilaatat kiviin. Laatoissa oli tiedot sukupuusta ja Hautalankorvesta tuodusta koivusta. Laattoihin tehdyt kaiverrukset oli tehty Tampereella.
Molemmat puut olivat 77 cm korkeita laattojen asettamishetkellä.
Vieraamme olivat kiinnostuneita puutarhastamme. Heikki kulki koko ajan kamera mukana ja kuvasi tilanteita. Toivottavasti saan Heikin ottamia kuvia myös blogilleni.
Ilta meni nopeasti tarjoilun, laulujen ja hauskojen pelien parissa. Tunnelma oli iloinen, suorastaan riemullinen.
Iltalenkin teimme lintutorniin ja Kuusamon ensimmäisen kirkon raunioille.
Ollessamme kirkon raunioilla, Anna-Liisa Hannula soitti Eurasta Sanni-sisarelleen ja kyseli kuulumisia. Hän pahoitteli sitä, ettei päässyt tulemaan sukutapaamiseen pitkän matkan tähden. Rukoilimme Anna-Liisan ja hänen esirukousaiheidensa puolesta puhelimessa, pitäen kiinni kirkonraunion kivipaasiin kiinnitetystä rististä. Hetki oli koskettava ja mieleenpainuva.
Luontoretken jälkeen Aila ja Heikki tekivät kirppiksellämme hyviä löytöjä ja jäivät nukkumaan kirppiksen alakerran asuntoon. Tänä aamuna he lähtivät jo aamuvarhaisella ajelemaan mökilleen Muonioon.
Sanni ja Kaarina jäivät vieraiksemme sunnuntaipäiväksi. He saavatkin sitten kirjoittaa kommenttiin, mitä kaikkea he ovat Kuusamossa kokeneet. Samoin Aila ja Heikki ja muutkin vieraamme.
Kiitos kaikille sukulaisille, jotka toitte siunauksen tullessanne ja virkistitte meitä monella tavalla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Joo, oli kiva sukutapaaminen, vaikka monet sukulaisistamme kunnioittivatkin tilaisuutta poissaolollaan. Liekö matka ollut liian pitkä?
Tapaamisiin joku toinen kerta ja hyvää kesän jatkoa!
Matkamme sinne luoksenne Kuusamoon ylitti kaikki odotuksemme,piditte meitä kuin ruhtinaita.
Tuo kaikki mitä Paavo jo on kirjoittanut oli niin huolella siellä suunniteltu ja kaikki sujui hienosti,ohjelma oli monipuolista.
Terho ajelutti meitä komealla moottoriveneellään kauniilla Kuusamon järvellä,selostaen historiikiä kaukaisilta ajoilta.Olimme lähellä Venäjän rajaa.
Ja niitä ahvenia olen tänään paistanut suuren määrän,mitä saimme mukaamme,ihania ovat.
Teillä on kaunis koti ja puutarha,sitä ihailin.
Iltavalaistuksessa kukat näyttivät erikoisen kauniilta.
Kiitokset kuuluvat teille ja Taivaan Isälle joka pitää meistä huolen.Muistan tätä retkeämme kauan ja teitä siellä rakkaat sukulaiset.
Kiitos, Sanni-täti, käynnistäsi. Meidät yllätti se, että tulit Kaarinan kanssa näin kauaksi pohjoiseen, vaikka teillä oli ollut monia matkoja ennen Kuusamoon tuloa.
Tapaaminen oli ikimuistoinen kaikkien vieraiden kanssa.
Voissa paistetut ahvenet olivat maukkaita, samoin letut ja mansikat.
Hyvää kesän jatkoa kaikille!
No niin, palasimmepa mekin jo Kuusamo-Muonio -reissultamme kotiin, eilen illalla klo 23.30. Paluumatkalla poikettiin vielä sukuloimassa Tervolassa ja Kuivaniemellä. Tämä päivä on mennyt hillaa pussittaessa ja pakastaessa. Samalla tyhjäsin pakastimesta viimevuotisia mustikoita ja punaherukoita ja keitin niistä hilloa. Nyt ehdin viimein minäkin tietokoneelle, ja hetipä piti tulla lukemaan, mitä Paavo on kirjoittanut antoisasta viikonlopustamme kauniissa Kuusamossa. Tänään Heikki ehti juuri ja juuri saada kuva-cd:n kuoressa postiin. Toivottavasti jo huomenna siis saat kuvat katseltavaksi ja valikoitavaksi.
Olemme kiitollisia, koko matka oli ikimuistoinen ja kaikin puolin onnistunut. Oli mukava saada tavata teitä kaikkia ja viettää aikaa yhdessä, niin Käylässä kuin Paavon ja Annen kauniissa kodissa sekä sen ympäristössä.
Kiitos Heikille kuvista! Kirje tuli eilen perille. Kun saan apua kuvien laittamiseen verkkoon, niin saatte kaikki ihailla niitä.
Mukava kun saitte hilloja ihan pakkaseen asti talven varalle.
Lapissa liikkuessa on varauduttava pitkiin matkoihin. Sata kilometriä on kuin kyläreissu.
Teille on tullut paljon kilometrejä tänä kesänä. Ajaminen kysyy voimia. Kiitos vielä kerran kaikesta. Sananselityspeli pyörii vieläkin hauskana hetkenä mielessäni. Nauraminen "pidensi ikäämme" monella vuodella. Tällaisia hetkiä pitäisi olla enemmänkin.
Mukava kuulla, että posti tuli turvallisesti perille.
Poroja saatiin väistellä mennen tullen. "Maantieporot" ovat rohkeamman oloisia kuin "tunturiporot", jotka vain etäältä uskaltautuivat seurailemaan, mitä tunkeilijat puuhastelivat autiokämpän tuntumassa Vuontisjärvellä.
Alias on tosiaan hauska peli. Niin olivat myös ne monet tarinasi, joita olet pitkin matkaa muistiisi kerännyt aivan uskomattomia määriä. Ihailtava ominaisuus. Muistaa ja osata kertoa.
Poroja on tiellä paljon aina silloin, kun on runsaasti ötököitä ilmassa.
Meillä on tuttuja Vuontisjärvellä. Olemme käyneet heidän luonaan kylässä. Heikki ja hänen poikansa Niila ovat saamelaisia. Oikein mukavia kavereita. Terveiset heille, jos sattuvat käymään blogillani.
Elämä on tarina, joka koostuu monesta pienestä tarinasta. Jokainen päivä on oma tarinansa ja sisältää kirjoittamisen ja kertomisen arvoista sanomaa.
On hienoa, jos pystyy siirtämään jälkipolville jotakin opettavaista ja rohkaisevaa ajateltavaa. Löydämme hyviä opetuksia ja esimerkkejä sellaisistakin tilanteista, mitä emme välttämättä heti hoksaa.
Kun kertoo tarinoita toisille, niin ne jäävät paremmin mieleen myös kertojan omien aivojen lokeroihin. Sieltä ne sitten pulpahtavat esiin, kun aivot saavat sopivan ärsykkeen ja olosuhteet ovat otolliset.
Lähetä kommentti