"Yksi sotilaista kuitenkin työnsi keihään hänen kylkeensä, ja haavasta vuoti heti verta ja vettä." --- "He katsovat häneen, jonka ovat lävistäneet." (Joh. 19:34,37.)
Jeesuksen kuolemasta emme voi syyttää juutalaisia emmekä roomalaisia. Me olemme kaikki syyllisiä Jeesuksen kuolemaan. Syntimme ovat hänet lävistäneet. Jeesuksen sovitusveri alkoi tihkua jo Getsemanessa, kun Jeesus hikoili suuressa tuskassa verta. Olen miettinyt viime päivinä Getsemanen tapahtumia. Tämä puutarha esikuvasi mielestäni pyhäkköä. Jeesus jätti suurimman osan opetuslapsistaan puutarhan portille istumaan ja pyysi heitä rukoilemaan ja valvomaan. Tämä voisi esikuvata pyhäkön esipihaa, jonne tavallisella kansalla oli pääsy. Pietari, Jaakob ja Johannes edustivat pappeja, jotka astuivat temppelin pyhään osaan, jossa papit suorittivat päivittäistä pyhäkköpalvelusta. Ylimmäinen pappi Jeesus Kristus astui "kerran elämässään" temppelin kaikkein pyhimpään, kun hän astui Getsemanen sydämeen. Jumalan läsnäolon kirkkaus peitettiin häneltä kokonaan. Jumala sammutti valon. Nyt oli tullut pimeyden valtojen hetki. Jeesuksen sieluntuskaa emme pysty käsittämään. Taistelu oli kauhea. Opetuslasten uni oli yliluonnollisen sikeää, aivan kuin paholainen olisi heidät hypnotisoinut. Tänäkin päivänä ihmiset nukkuvat hypnoottista unta, ja tästä hypnoosista Pyhä Henki haluaa meidät herättää. Uni on niin sikeää, ettemme pysty omin avuin heräämään, tarvitsemme Jumalan herätyskellon soimista niin lujasti, että omatuntomme herää rukoilemaan ja valvomaan. "Kun sulhanen viipyi, heitä kaikkia alkoi väsyttää ja he nukahtivat. Mutta keskellä yötä kuului huuto: 'Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!' (Matt. 25:5,6.) Getsemanen tuskan yön huuto on vaihtunut keskiyön kutsuhuudoksi: 'Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!' Kuulemmeko me tämän huudon pääsiäisen sanoman taustaa vasten? Voimme jokainen miettiä omalla kohdallamme, että olemmeko nousseet häntä vastaan vai lähteneet häntä vastaan?!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti