perjantai 20. tammikuuta 2012

Hopeaniemi toi mieleeni nuoruuden kauniit muistot

Nurmijärvellä asuva siskonperhe oli vieraanamme Hopeaniemessä. Hilkka, Vesa, Valtteri ja Hille tulivat tapaamaan meitä 14.1.2012. Söimme yhdessä ja tutustuimme taloon. Valtteri ja Hille olivat erityisen kiinnostuneita monipuolisesta kuntosalista. Vesa otti videokuvaa, kun puhuin intoa täynnä oppimastamme terveysuudistussanomasta. Hilkka ja Vesa saivat tuoreeltaan kuulla kokemuksiamme Hopeaniemestä.

Hopeaniemen pihapiirissä liikkuminen ja vanhaan päärakennukseen kurkistaminen toivat 36 vuoden takaiset muistot elävästi mieleemme. Täällä me tapasimme Annen kanssa ja rakastuimme toinen toisiimme. Seurustelumme alkoi "perunateatterissa". Ensimmäiseen seurusteluhetkeen liittyi vahva rukousvastaus. Minulla oli eräänä yönä päivystysvuoro. Tehtäviini kuului mm. seuraavana päivänä tarvittavien juurikasvien kuoriminen. Niistä tehtiin ruokaa kylpyvieraille ja henkilökunnalle. Keittiön perälle oli nostettu monta ämpäriä, jotka olivat täynnä erilaisia juurikasveja. Kun näin ne, niin ajattelin, etten ehdi kuoria niitä koko yönä, ellen saa apuvoimia. Pidin silloin hiljaisen rukoushetken ja lähetin ajatus-rukouksen: "Herra, jos olet tarkoittanut Annen minulle vaimokseni, niin lähetä hänet tänne kuorimaan perunoita ja muita juurikasveja kanssani". En saanut rukousta kunnolla loppuun asti ajateltua, kun keittiön ovi avautui ja Anne riensi ripein askelin luokseni ja kysyi, että tarvitsisinko apua kuorimiseen? Hämmästyneenä rukousvastauksesta ja merkistä, juurikasvit tuli kuorittua liiankin nopeasti. Kierrellessämme nyt uuden Hopeaniemen alueella, totesimme että Omenamökkiä, Kuoppalaa ja Kuuselaa ei ollut enää olemassa. Nämä olivat asuntoja, joissa silloin asuimme. Päärakennuksen vihreä uuni toi aivoihini selvän viestin, että tämän olen nähnyt ennenkin, juuri sellaisena kuin se oli nyt. Hopeaniemi on Hilkallekin tuttu paikka. Siskoni Hilkka ja Tarja olivat kesätöissä Hopeanimessä, muistaakseni parina kesänä. Hekin asuivat omenamökissä.

Ei kommentteja: