Lähiomaisistani ainakin Pirjo (10.4.), Hilkka (11.4.) ja Terho (20.4.) viettävät huhtikuussa syntymäpäiviään. Toivotan Onnea ja Siunausta, kaikille teille, jälki ja etukäteen! Pirjon ja Hilkan juhlat ovat jo takanapäin, mutta Terhon juhla on edessäpäin, viikon päästä. Vuodet kuluvat ja ikää karttuu ja viisaus lisääntyy!
Lehdissä on toisinaan ilmoitus: en juhli vanhenemista. Tällä ilmoituksella ko. henkilö haluaa sanoa, ettei hän järjestä syntymäpäiväjuhliaan eikä kaipaa vieraita luokseen.
Raamatussa on ainakin yksi tapaus, jossa syntymäpäivä mainitaan hyvin surullisessa mielessä. Kärsimyksensä keskellä Job kirosi syntymäpäivänsä. Onneksi ei kuitenkaan Jumalaa, vanhempiaan, sukuaan eikä ystäviään. Ennen kärsimyksiään Jobin seitsemän poikaa järjestivät usein toisilleen pitoja. "He tekivät sen kukin vuorollaan omassa talossaan, ja jokainen kutsui myös kolme sisartaan aterialle. Kun kaikki olivat pitonsa pitäneet, Job kutsui aina poikansa luokseen uhratakseen puhdistusuhrin. Hän nousi varhain aamulla ja toimitti polttouhrin jokaisen puolesta erikseen. Hän näet ajatteli: "Poikani ovat hyvinkin voineet tehdä syntiä. Ehkä he ovat mielessään rikkoneet Jumalaa vastaan." Joka kerta hän teki näin." (Job. 1:4,5.)
Job oli hyvä isä, joka rakasti lapsiaan. Jobin perheyhteys oli tiivis. Tässä on meille hyvä esimerkki perhesiteiden merkityksen tärkeydestä. Jobin pojat olivat varmaan oppineet kanssakäymisen tärkeän merkityksen kotoaan. Pojat eivät juhlineet vain keskenään, vaan he halusivat kutsua myös sisarensa mukaan pitoihinsa. Sukukokoukset ovat tärkeitä tapahtumia. Ne yhdistävät ja vahvistavat sukusiteitä, jotka ovat meille kaikille hyvin tärkeitä. Omaisten välinpitämättömyys keskinäisissä suhteissaan johtaa suvun erilleen toisistaan. Tästä seuraa monia ongelmia, esim. yksinäisyyttä, katkeruutta ja jopa vihaa sekä sukuriitoja. Laitoksissa elävät yksinäiset vanhukset kertovat jotakin suvun keskinäisistä suhteista. On surullista, että sukulaiset tulevat piilopaikoistaan esiin vasta silloin, kun on kysymys perinnönjaosta. Yleensä perinnönjakoon liittyy myös riitoja ja keskinäistä kahnausta, joka etäännyttää sukulaiset yhä kauemmaksi toisistaan. On sanottu, että kaikkein suurinta ahdistusta koetaan silloin, kun läheiset ihmiset nousevat meitä vastaan. Oletko sinä kokenut elämässäsi tästä syystä johtuvaa ahdistusta?
Voisitteko antaa hyviä vinkkejä siitä, miten sukusiteitä voisi vahvistaa rakentavalla tavalla?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
10 kommenttia:
Kerroit Jobin kironneen syntymäpäivänsä, niin hän teki ja Raamatusta löytyy ainakin kaksi surullista tarinaa syntymäpäiväkekkereistä. Ensimmäinen joka muistuu mieleeni oli Joosefin vankeusaikana faraon hovissa, jolloin yksi palvelijoista hirtettiin. Toinen syntymäpäiväjuhla koitui Johannes kastajan mestaamiseen. Surullisia kertomuksia molemmat ja mikä merkillepantavaa, molemmat juhlijat eivät olleet Jumalan omia, vaan "pakanoita".
Loma-aikoina sukusiteitä voisi vahvistaa kokoontumalla yhteiseen lomapaikkaan rentoutumaan ja rakentumaan. Vierailemalla sukulaisten luona ja kutsumalla heitä luoksemme. nykyään on aika helppo vaalia sukulaisuussuhteita, kun vain meillä olisi halua siihen.Raija
Aamulla jostain johtui mieleen syntymäpäivä. Niin kuin usein on että ajatusta seuraa toinen ja … niin aamulla muistin yhden kirjeen. Sain sen siskoltani syntymäpäivänäni. Paras lahja tuona syntymäpäivänä, vieläkin sen muistaminen saa liikutuksen kyyneleet silmiin. Siinä kirjeessä siskoni halusi kertoa mitä minä merkitsin hänelle. Kertoi monia muistoja yhteisistä kokemuksista vuosien varrelta ja mitä ne merkitsevät hänelle, ominaisuuksista joita hän minussa näkee ja kuinka hän niitä arvostaa. Olin yllättynyt ja hämmentynyt. tuosta kirjeestä. En voinut sanoa, että onpa mukavaa kun vihdoinkin löytyy joku näkevä ihminen, joka tuntee minut. Tajusin ja ajattelen niin edelleen, että vain rakastava ihminen voi nähdä minut noin ja sanoa minusta tuollaista.
Paavo kirjoitit, että kaikkein suurinta ahdistusta koetaan silloin, kun läheiset ihmiset nousevat meitä vastaan. Minustakin tämä on kyllä totta. Sisarusten taholta minä olen saanut aivan toisenlaisenkin kuvauksen itsestäni, kenties totuudenmukaisemman. ”Olen kuin hyökkäävä leijona, joka olen aina niskassa repimässä ja raatelemassa.”
Kysymykseen, miten sukusiteitä voisi vahvistaa. Muutama päivä sitten aamulla ensimmäiseksi nousi mieleen Raamatun sana, joka minusta sopii nyt tähän.
”Sentähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne. Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.”
Terveisin nim. ”Rakastettu”
Hei. Minun omassa sisar-suhteessani sisareni on aina ennen sanonut, että miten tärkeä olen hänelle. Kun ei ole muita siskoja. Nyt talvella kuitenkin sain kuulla häneltä syytöksen, että olen petturi. Tämä vain siksi, kun poliittiset mielipiteemme eivät kohtaa. Toinen meistä on hyvin toimeentulevassa työssä ja toinen työtön vähävarainen. Sisareni ei ole uskossa vaan epäilee uskoon liittyviä asioita. Harmillista, kuinka mielipiteet voivat muuttua nopeasti täysin vastakkaisiksi. Tunteet ovat merkillisiä järjen sokaisijoita. Johtakoon Jumala parhain päin läheistemme välit. T. Kia.
Jeesus ennusti, että perhekuntalaiset nousevat riitaan toisiaan vastaan hänen tähtensä. Historia opettaa, että uskon sodat voivat olla hyvin verisiä. Omaiset voivat tappaa toisiaan, jos uskonkäsitykset ovat erilaisia. Mielestäni tämä on kauheaa julmuutta. Mitä mieltä sinä olet?
Kiitos, seuraan keskustelua kiinnostuneena ...
Minusta Luther on kirjoittanut hyvin tästä asiasta. Launaus suoraan mannasta.
Luuk. 12:51 Luuletteko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa? Ei, sanon minä teille, vaan eripuraisuutta.
Näin se käy: Me saarnaamme evankeliumia, joka jakaa sydämet. Syntyy eripuraisuus: Isällä on toinen usko kuin pojalla ja poika uskoo toisin kuin isä. Kuitenkin isä ja poika pysyvät kodeissaan ja kumpikin ammatissaan, kutsumuksessaan. Herra sanookin: "Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle", ei siksi, että kodit hajaantuisivat vaan että ne säilyisivät.
Saman kodin piirissä syntyy eripuraisuutta niin että samassa talossa viisi riitautuu keskenään. Kuitenkin koti säilyy. Näin se tapahtuu: lapset eivät ole vanhemmilleen tottelemattomia eivätkä alamaiset esivallalle. Toinen vain uskoo toisin kuin toinen. Me, jotka uskomme toisin, emme tapa ketään, vaan neuvomme jokaista olemaan kuuliainen kutsumuksessaan. Tästä huolimatta usko jakaa sydämet. Kädet, ruumis ja omaisuus olkoot kuuliaiset lailliselle esivallalle, mutta ihmisten sydämet me johdatamme Jumalan luo, että ne olisivat kuuliaiset hänelle.
Soisin, että joka talossa olisi tällainen eripuraisuus, sillä näin evankeliumi edistyy ja saa voimaa.
Ritva
Niin, oleellista on siis ettei hylätä, vaikka ollaan erimielisiä. Ritva
Uskonto ja politiikka ovat aiheita, joista syntyy usein suurimmat ristiriidat ja konfliktit ihmisten välisissä suhteissa. Jos muistaisimme, että asiat riitelevät eivätkä ihmiset, niin selviäisimme paremmin erimielisyyksien aiheuttamista ongelmista.
Nykyiset vaalikeskustelut ovat olleet aika ajoin melko kiihkeitä. Vaalien jälkeen parannellaan suhteita, että yhteinen päätöksenteko sujuisi hyvin tai olisi ylipäätänsä mahdollista.
Raamattu raottaa verhoa sivuun, että näkisimme ne voimat, jotka vaikuttavat kaiken aikaa elämämme eri tilanteissa.
"Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan." (Ef. 6:12.)
Pimeys ja valo ovat vastakkaisia voimia, kuten viha rakkauskin. Lohdullista on, että valo voittaa pimeyden ja rakkaus vihan. Kun ihmiset jättävät pimeyden sekä pimeyden teot ja tulevat valoon, niin he löytävät yhteyden keskenään ja rakkaus voittaa vihan ja katkeruuden. Valon aseet ovat Jumalalta saadut siunaukset, jotka auttavat meitä rauhan rakentamisessa, rikottujen suhteiden korjaamisessa. Lunastustyön yksi keskeinen teema on suhteiden korjaaminen. Parhaita valon aseita ovat anteeksiantaminen ja unohtaminen.
Kiitos eo. hyvistä kommenteista. Kiitos, kun olette rohkaistuneet kirjoittamaan kokemuksistanne ja mielipiteistänne.
Kun kohtaamme lähimmäisemme pimeässä, emme tunne heitä, mutta valossa tunnemme. Pimeys erottaa, mutta valo yhdistää. Jeesuksen kirkkaus tekee toisista sokeita ja toisista näkeviä. Kun ihminen ottaa valon vastaan, hänestä tulee näkevä, mutta torjuttu valo tekee ihmisestä sokean. Kirjanoppineet ja fariseukset tunsivat Jeesuksen vain lihan mukaan, Joosefin poikana, mutta he eivät tunteneet häntä Jumalan Poikana, koska he torjuivat valon. Ennen kääntymystään Paavali arvioi Jeesusta vain lihan mukaan, mutta kääntymyksensä jälkeen hän tunsi Jeesuksen jumaluuden.
"Niinpä emme enää arvioi ketään pelkästään inhimilliseltä kannalta. Vaikka olisimmekin ennen tunteneet Kristuksen pelkästään inhimilliseltä kannalta, emme enää tunne." (2. Kor. 5:16.)
Uudestisyntyminen avaa silmät näkemään Kristuksen ja Kristuksen omat. Kun Paavali koki uudestisyntymisen, hän näki Jeesuksen seuraajat aivan uudessa valossa. He olivat nyt hänen veljiään ja sisariaan, eivätkä vaarallisia vihollisia, jotka pitäisi tappaa. Paavali olisi voinut kirjoittaa Damaskon tiellä saamansa kokemuksen jälkeen laulun:
"Tunnen suurta Jumalaa vain vähän. Hän on juuri minut löytänyt. Hän hiljaa (voimalla) astui elämääni tähän. Kaiken uusin silmin näen nyt, näen nyt. Sydän kun auki on, sinne Jeesus tekee asunnon. Tänään Häneen uskon, näen aamuruskon. Päivä sarastaa, sarastaa." ...
Uudestisyntyminen teki Paavalista Kristuksen lähettilään, jonka kautta Jumala puhui kuulijoille ja vetosi heihin sovituksen sanomalla. Kristuksen kohtaamisen jälkeen Paavali sai uuden työnäyn. Vainoaminen loppui ja siunaaminen alkoi.
Miten meidän tulisi suhtautua vainoon?
Jos meitä vainotaan Jeesuksen tähden, silloin meitä rohkaisee Jeesuksen lupaus:
"Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta. "Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä." (Matt. 5:10-12.) Jeesus kehottaa kiroamisen sijasta siunaamaan vihamiehiä ja rukoilemaan heidän puolestaan. Raamattu kertoo meille, että viimeisinä päivinä tulee vaikeita aikoja, ihmisten raakuuden tähden.
"Omantunnonmukaista kuuliaisuutta Jumalan sanalle kohdellaan kapinoimisena. Saatanan sokaisemina vanhemmat tulevat osoittamaan ankaruutta ja raakuutta uskovia lapsiaan kohtaan. Isäntä ja emäntä sortavat palvelijoitaan, jotka tahtovat pitää Jumalan käskyt. Hellät tunteet tukahdutetaan; lapset tehdään perinnöttömiksi ja ajetaan pois kotoa. Silloin täyttyvät kirjaimellisesti Paavalin sanat: "Kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi." (2. Tim. 3:12.) (E.G.W. ST s. 592.)
Jeesus kutsuu meitä tänään siunaamaan toinen toisiamme, jotta perisimme siunauksen!
Hei!
Sukusiteitä vahvistaa mielestäni parhaiten ystävällinen kommunikointi sukulaisten kanssa ja heidän auttaminen vaikeuksien keskellä. Jos emme pidä sukulaisiin yhteyttä, emme tiedä heidän tarpeistaan mitään. Raijalla oli hyviä ideoita yhteisistä kokoontumisista, jotka lähentävät sukulaisia toisiinsa.
Nimimerkki: Yhteys tuo iloa!
Kiitos hyvistä ehdotuksista. Olen kanssasi samaa mieltä ja myös Raijan kanssa.
Lähetä kommentti