"Mutta jos joku rakastaa Jumalaa, hänet Jumala tuntee." (1. Kor. 8:3.)
Tämä sana kuuluu Raamatun ehdollisten lupausten joukkoon.
Jos sanomme rakastavamme Jumalaa, se ei vielä merkitse sitä, että rakastamme häntä.
"Sitähän Jumalan rakastaminen on, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaita noudattaa." (1. Joh. 5:3.) Kun aviopuolisot rakastavat toisiaan, se tulee esiin teoissa, sanoissa, käytöksessä jne. Samoin on lasten ja vanhempien välinen rakkaus, se tulee näkyviin asenteissa ja rakkauden palveluksina toinen toisilleen. Näin on kaikissa suhteissa.
"Jos joku luulee tietävänsä jotakin, hänellä ei vielä ole oikeaa tietoa." (1. Kor. 8:2.)
Sananlasku: "Luulo ei ole tiedon väärtti" pohjautuu eo. sanaan. Oikea tieto edellyttää faktaa. Samoin oikea rakkaus edellyttää enemmän kuin vain sanoja. Jumala ei vain sano rakastavansa meitä, vaan hänen rakkautensa tulee näkyviin rakkauden tekoina. Jos epäilet tai olet epävarma tästä asiasta, niin luo katseesi ristille ja taivaan pyhäkköön.
"Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme."
Millä tavalla tunteminen ja rakkaus liittyvät toisiinsa?
Ne ihmiset, jotka rakastavat meitä hyvin paljon ovat meille läheisiä. Rakkaus vetää rakastavaiset lähelle toisiaan. Jos pysyttelemme etäällä toisistamme, emme opi tuntemaan toisiamme läheisesti. Jeesuksen seuraaminen etäältä kertoo jotakin suhteestamme häneen. Toisen tunteminen lisääntyy kommunikoinnin ja kärsimysten kautta. Jos emme halua kommunikoida lähellämme olevien ihmisten kanssa, emme opi heitä tuntemaan emmekä rakastamaan. Kärsimys on elämän koulu, jossa opimme tuntemaan toisemme ja myös Jumalan. Jumala tuntee ne, jotka rakastavat häntä. Mitä enemmän kommunikoimme Jumalan kanssa sitä enemmän rakastamme häntä, koska opimme tuntemaan hänet rakastavana Isänä. Jobin Jumalan tunteminen perustui aluksi korvakuuloon, mutta kärsimyksiensä kautta hän sai nähdä Jumalan "kasvot". "Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut." (Job. 42:5.)
Monet luulevat tuntevansa Jumalan, kun he astuvat Jumalan eteen viimeisenä päivänä. Yllätys voi kuitenkin olla suuri ja pelottava, jos kuulemme Jeesuksen sanovan meille:
"Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon. Monet sanovat minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja'. Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: 'En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!" (Matt. 7:21,23.) Jos Jeesuksen nimi on huulilla, mutta sydämessä on vääryys ja laittomuus, niin Jeesus ei tunnusta sellaisia ihmisiä omikseen.
Oikea Jumalan tunteminen johtaa Jumalan tahdon mukaiseen elämään kaikissa suhteissa.
"Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen." (Joh. 17:3.)
maanantai 11. huhtikuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Lk.7:40- "Simon, minulla on jotakin sanomista sinulle." Hän virkkoi: "Opettaja, sano." "Lainanantajalla oli kaksi velallista; toinen oli velkaa viisisataa denaria, toinen viisikymmentä. Kun heillä ei ollut, millä maksaa, antoi hän molemmille velan anteeksi. Kumpi heistä siis rakastaa häntä enemmän?" Simon vastasi ja sanoi: "Minun mielestäni se, jolle hän antoi enemmän anteeksi." Hän sanoi hänelle: "Oikein sinä ratkaisit." Ja naiseen kääntyen hän sanoi Simonille: "Näetkö tämän naisen? Minä tulin sinun taloosi; et sinä antanut vettä minun jaloilleni, mutta tämä kasteli kyynelillään minun jalkani ja kuivasi ne hiuksillaan. Et sinä antanut minulle suudelmaa, mutta tämä ei ole lakannut suutelemasta minun jalkojani siitä asti, kuin tulin sisään. Et sinä voidellut öljyllä minun päätäni, mutta tämä voiteli hajuvoiteella minun jalkani. Sentähden minä sanon sinulle: tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon; mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän." Onkohan mitään kohtaa Raamatussa, joka paremmin paljastaisi rakkauteemme Jeesukseen (tai rakkaudettomuutemme ja vielä syynkin siihen) kuin tämä.
Kiitos todella hyvästä Raamatun kohdasta, joka kuvaa sitä iloa, kiitollisuutta ja rakkautta, jota sellainen ihminen osoittaa Jeesusta kohtaan, joka on kohdannut Jeesuksen syntejä anteeksi antavana Vapahtajana. Armon kokenut ilmaisee rakkautensa Jeesusta kohtaan aidosti ja antaumuksella. Paljon anteeksi saaneen rakkaus ei voi pysyä piilossa. Simonin rakkaus oli vähäistä, vaikka hän olikin järjestänyt ruokapidot Jeesuksen kunniaksi ja saanut siunauksen parannuttuaan pitaalistaan. Jokaisen meidän syntivelkamme on niin suuri, ettemme voi sitä millään maksaa. Saatuamme suuren velan anteeksi, rakastamme kuin Maria, ja rakkauden hedelmiä ei voi säilöä "purkkeihin". Jeesuksen vastaanottaminen Vapahtajana ja Herrana vie meidät perille Isän kotiin.
Matt. 25-luku tuo esille sen totuuden, että Jeesuksen rakastaminen tulee esille siinä, miten kohtelemme lähimmäisiämme heidän vaikeuksissaan.
Avustuspalvelutyön hedelmät kantavat aina taivaaseen saakka. Avustuspalvelutyön vastuuta ei pidä siirtää yhteiskunnan harteille. Jeesus on laskenut tämän työn jokaisen seuraajansa sydämen asiaksi. Jeesus itse käytti enemmän aikaa sairaiden parantamiseen kuin saarnaamiseen tai opettamiseen. Olisikohan meillä syytä tarkistaa oman ajankäyttömme osa-alueet. Mihin me käytämme eniten aikaamme, omien vai lähimmäistemme asioiden hoitamiseen?
Lähetä kommentti