Jumala tuntee ne, jotka häntä rakastavat!

"Mutta jos joku rakastaa Jumalaa, hänet Jumala tuntee." (1. Kor. 8:3.)
Tämä sana kuuluu Raamatun ehdollisten lupausten joukkoon.
Jos sanomme rakastavamme Jumalaa, se ei vielä merkitse sitä, että rakastamme häntä.
"Sitähän Jumalan rakastaminen on, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaita noudattaa." (1. Joh. 5:3.) Kun aviopuolisot rakastavat toisiaan, se tulee esiin teoissa, sanoissa, käytöksessä jne. Samoin on lasten ja vanhempien välinen rakkaus, se tulee näkyviin asenteissa ja rakkauden palveluksina toinen toisilleen. Näin on kaikissa suhteissa.
"Jos joku luulee tietävänsä jotakin, hänellä ei vielä ole oikeaa tietoa." (1. Kor. 8:2.)
Sananlasku: "Luulo ei ole tiedon väärtti" pohjautuu eo. sanaan. Oikea tieto edellyttää faktaa. Samoin oikea rakkaus edellyttää enemmän kuin vain sanoja. Jumala ei vain sano rakastavansa meitä, vaan hänen rakkautensa tulee näkyviin rakkauden tekoina. Jos epäilet tai olet epävarma tästä asiasta, niin luo katseesi ristille ja taivaan pyhäkköön.
"Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme."

Millä tavalla tunteminen ja rakkaus liittyvät toisiinsa?
Ne ihmiset, jotka rakastavat meitä hyvin paljon ovat meille läheisiä. Rakkaus vetää rakastavaiset lähelle toisiaan. Jos pysyttelemme etäällä toisistamme, emme opi tuntemaan toisiamme läheisesti. Jeesuksen seuraaminen etäältä kertoo jotakin suhteestamme häneen. Toisen tunteminen lisääntyy kommunikoinnin ja kärsimysten kautta. Jos emme halua kommunikoida lähellämme olevien ihmisten kanssa, emme opi heitä tuntemaan emmekä rakastamaan. Kärsimys on elämän koulu, jossa opimme tuntemaan toisemme ja myös Jumalan. Jumala tuntee ne, jotka rakastavat häntä. Mitä enemmän kommunikoimme Jumalan kanssa sitä enemmän rakastamme häntä, koska opimme tuntemaan hänet rakastavana Isänä. Jobin Jumalan tunteminen perustui aluksi korvakuuloon, mutta kärsimyksiensä kautta hän sai nähdä Jumalan "kasvot". "Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut." (Job. 42:5.)

Monet luulevat tuntevansa Jumalan, kun he astuvat Jumalan eteen viimeisenä päivänä. Yllätys voi kuitenkin olla suuri ja pelottava, jos kuulemme Jeesuksen sanovan meille:
"Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon. Monet sanovat minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja'. Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: 'En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!" (Matt. 7:21,23.) Jos Jeesuksen nimi on huulilla, mutta sydämessä on vääryys ja laittomuus, niin Jeesus ei tunnusta sellaisia ihmisiä omikseen.
Oikea Jumalan tunteminen johtaa Jumalan tahdon mukaiseen elämään kaikissa suhteissa.
"Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen." (Joh. 17:3.)