"Israel rakasti Joosefia enemmän kuin muita poikiaan, sillä Joosef oli syntynyt hänelle hänen vanhoilla päivillään. Isä teetti Joosefille pitkän, värikkään puvun." (1. Moos.37:3.)
Jaakobilla oli elämässään kaksi merkittävää kokemusta Jumalan kanssa. Toinen oli öiset tikapuut, jonka yhteydessä hän sai Jumalan lupauksen, jonka Jumala oli antanut Aabrahamille ja Iisakille. Toinen oli öinen paini enkelin kanssa, jonka yhteydessä hän, aivan erikoisesti, sai kokea Jumalan armon, siunauksen.
Jaakobin luonteessa tapahtui suuri muutos Jabbok -joen varrella. Itseluottamus, oveluus, viekkaus ja petollisuus saivat kovan kolauksen yöllisen painiskelun johdosta. Jaakob päätti olla uskollinen Jumalalle ja elää rehellistä ja yksinkertaista elämää. Luonteen muutosta seurasi elämän muutos. Uusi nimi, Israel, muistutti häntä omasta minästä saadusta voitosta. Nöyrä, Jumalan tahtoon taipuva mieli, antoi uuden kasvupohjan elämälle ja rohkeuden ottaa vastaan kaiken, mitä Jumalan sallimus oli hänelle varannut.
Jaakobin perheessä oli paljon ongelmia. Moniavioisuus toi tullessaan riitoja, kateutta, mustasukkaisuutta jne. Erityisesti Joosefin asema isän lempilapsena aiheutti Jaakobin perheessä kaunaa ja katkeruutta. Joosefille tehty värikäs erikoispuku oli ulkonainen merkki, joka muistutti jatkuvasti hänen erikoisasemastaan veljiensä joukossa. Joosefin näkemät unet ja hänen juorukellon maineensa ärsyttivät veljiä ja nostattivat vihan ja koston ajatukset heidän mieleensä. Kun, Joosef kohtasi veljensä isän valvovien silmien ulkopuolella hän sai tuta veljiensä vihan. Ensi töikseen veljet riisuivat tuon värikkään puvun Joosefin yltä ja heittivät unennäkijän, kaivoon.
Ruuben olisi halunnut pelastaa Joosefin, mutta ismaililainen kauppakarvaani ennätti paikalle ennen häntä ja Joosefin matka kohti Egyptiä oli jo alkanut. Joosefista jäi jäljelle vain hänen värikäs pukunsa, joka veritahroineen antoi Jaakobille väärän todistuksen Joosefin kohtalosta ja mursi Jaakobin sydämen sekä painoi raskaan syyllisyyden taakan, Joosefin veljien sydämelle, pitkäksi aikaa.
Joosefin luonne olisi mennyt pilalle isän hemmottelun tähden, jos Jumala ei olisi siirtänyt häntä omaan kouluunsa. Nuoren Joosefin luja päätös olla kuuliainen isänsä Jumalalle teki hänestä yhdessä hetkessä vastuuta kantavan miehen. Joosef oli poikkeuksellinen persoona. Hän oli harvinaisen kaunis sekä luonteeltaan että ulkonaiselta olemukseltaan. Raakelin kauneus ja isän rakkaus ja Jumala olivat läsnä tuossa puhtaassa, vilkkaassa ja iloisessa poikasessa. Joosefin siveellinen vakavuus ja lujuus antoivat hänelle ryhtiä, jota nykynuorisokin tarvitsisi hyvin kipeästi. Ystävällisyys, uskollisuus ja totuudellisuus heijastuivat hänen kauniista silmistään ja kasvoistaan myös muukalaisuuden maassa. Joosef ei antanut sydämessään tilaa vihalle, katkeruudelle eikä kostolle. Joosef sai elämässään kantaa monenlaista pukua. Ruhtinaan puku vaihtui palvelijan ja orjan puvuksi. Palvelijan pukukin riisuttiin häneltä pois ja tilalle annettiin vangin puku. Myöhemmin hänet taas puettiin faraon toimesta hienoihin pellavavaatteisiin ja kultakäädyihin. Kultakäädyt Joosefin kaulassa, faraon virkamerkit kädessä ja sinettisormus sormessa kertoivat hänen uudesta asemastaan Egyptin valtiaana. Joosefin ajaessa faraon parhaissa vaunuissa sai ihmiset huudahtamaan: abrek! (povillenne). Valta, rikkaus ja loisto eivät kuitenkaan pilanneet Joosefin luonnetta. Joosefin luonne kesti sekä vastoinkäymiset että menestyksen päivät. Jos ihminen kuuntelee mieluummin velvollisuuden ja Jumalan ääntä kuin omia mielihalujaan, hänestä kasvaa Joosefin kaltainen luonne. Jos olemme vähässä uskollisia, niin Jumala uskoo meille suurempaa vastuuta. Onko niin, että vain harvoille on tämä totuus kirkastunut? Joosefista pitäisi puhua enemmän tämän päivän nuorisolle! Lopuksi haluan sanoa, että Joosef ja kaikki Jumalan omat, jotka pääsevät osallisiksi ensimmäisestä ylösnousemuksesta ja sen kautta iankaikkisesta elämästä astuvat helmiporteista sisään Kristuksen vanhurskauden puvussa. Tämä puku on kudottu kokonaan taivaan kangaspuissa. Siinä ei ole yhtään ihmisen kutomaa rihmaa. Pääsiäisenä tämä puku on meille valmistettu ja se on kallein ja arvokkain puku, jota emme pysty millään omilla ansioillamme hankkimaan. Tämä on lahjapuku meitä rakastavalta Isältä! Se saadaan armosta uskon kautta Jeesukselta Kristukselta!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Kirjoituksesi herkisti minua, niin että silmäni kostuivat. Tämä kertomus Joosefista on sovellettavissa tähänkin aikaan, jossa elämme nyt. Ja ennenkaikkea omaan elämääni. Jokaisessa henkilössä näen itseäni.
On "uusioperheitä", joissa on sinun, minun ja yhteiset lapset. lapsilla on biologiset vanhemmat ja heidän uudet puolisot jne. Osataanko pitää viattomia lapsia yhtä arvokkaina kuin ns. omia hankkimiamme.
Mielihalumme tuo ongelmia itsellemme ja muille. Ahdistus ja syyllisyys painaa ihmisiä, jotka ovat hylänneet Jumalan rakkaudellisen huolenpidon ja Hänen tahtonsa noudattamisen.
Joosefin elämä antaa toivoa, että kun olemme jatkuvasti yhteydessä taivaalliseen Isäämme, olemme voittajia kiusausten kohdatessa.
Veljien elämä opettaa, että syyllisyyden taakkaa joudumme kantamaan niin kauan kuin olemme selvittäneet väärät tekomme ja katuneet niitä. Jeesuksen ristin juurelle on nöyrin mielin polvistuttava, jotta Hän voi riisua oman pukumme ja antaa vanhurskauden puvun yllemme.
Minulle on aina Joosefin tarina ollut koskettava, mutta nyt sinun, Paavo, kirjoituksesi myötä se avautui aivan uudella tavalla. Kiitos kirjoituksestasi! Raija
Raamatun kertomukset ovat ihmeellisiä. Tutut kertomukset avautuvat eri näkökulmista, kun niitä rukoillen tutkii ja miettii.
Joosefin elämän hengelliseen kehitykseen vaikutti Iisak-ukin ihmeelliset kertomukset Jumalan johdatuksesta hänen ja isänsä Aabrahamin elämässä.
Joosefilla oli varmaan mielessään Aabrahamin lähtö Mesopotamiasta, kun hän oli matkalla Egyptiin. Myöhemmin Joosef ymmärsi hyvin selvästi, että Jumala oli hänet sinne johdattanut. Tietoisuus siitä, että olemme siellä missä olemme, Jumalan johdatuksesta, antaa meille ilon ja rauhan. Elämälle tulee tämän kokemuksen kautta suunta ja tarkoitus, joka poistaa epävarmuuden ja pelon sekä ahdistuksen. Samaistuminen Raamatun henkilöiden kokemuksiin tuo kertomukset lähelle sydäntämme. Jos sydämessämme oleva kosketuspinta on paikallaan ja kunnossa, Jumala vaikuttaa mieleemme ja ajatuksiimme ja sen kautta valintoihimme.
Kiitos, Raija, kommentistasi, jossa oli sekä tunnetta että asiaa. Olet löytänyt Joosefin elämästä arvokkaita opetuksia ja niihin samaistumalla sana elää kohdallasi.
"Vanhurskaan polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan, aina sydänpäivään saakka."
Lähetä kommentti