Nöyrtyminen on mielenmuutoksen avainsana

Ihminen voi kokea syyllisyyttä monista eri syistä. Omantunnontuska ja syyllisyys liittyvät yhteen. Syyllisyyden seuralaisia ovat häpeä, pelko, suru, viha, ahdistus jne. Syyllisyys liittyy menneisyyden tapahtumiin. Kun olemme tehneet väärin itseämme, lähimmäisiämme tai Jumalaa kohtaan, syyllinen omatunto ei jätä rauhaan, jos omatunto on herkkä. Omatunto voi kyllä paatua ja palaa karrelle, niin ettei se tunne syyllisyyttä lainkaan, vaikka ihminen olisi tehnyt miten pahoja rikoksia tahansa. Omantuntonsa paaduttanut ihminen on pelottava ja vaarallinen.

Omantunnon pitää olla Jumalan sanaan sitoutunut, muuten se voi antaa vääriä signaaleja sisimpäämme. Omatunto ei ole siis oikean ja väärän ehdoton tulkki. Jumalan sana on aina korkeampi auktoriteetti kuin omatunto, kun ihminen tekee valintoja ja ratkaisee sen, mikä on oikein ja väärin. Jumalan sanan asema kasvatuksessa tulisi aina olla ykkösenä. Entä sitten terveydenhuoltomme? Olen huolestuneena seurannut sivusta mielenterveydestä kärsivien ihmisten hoitoon liittyviä asioita. Minulle on kerrottu, että hoitajat ovat väkisin riistäneet Raamatun potilaan kädestä, niin että Raamatun sivut ovat repeytyneet ja he ovat laittaneet Raamatun lukkojen taakse piiloon, ettei potilas lukisi Raamattua. Hoitajat ovat antaneet potilaalle sen käsityksen, että Raamatun lukeminen pahentaa heidän sairautensa, jos he sitä lukevat. Mielestäni tässä on järkyttävää se, että potilas syyllistetään Raamatun lukemisen johdosta ja hänelle tulee pelonsekainen olo, jos hän lukee Raamattua. Mielestäni Raamatun sanalla on mielenterveyttä tukeva ja parantava vaikutus.

Olen kuullut suurista onnettomuuksista selvinneiden kertomuksia. He ovat sanoneet tunteneensa syyllisyyttä pelastumisensa johdosta. Pitääkö ihmisen tuntea syyllisyyttä tällaisista asioista? Entä avioeron kokeneiden lasten syyllisyys? Tai hyväksikäytettyjen lasten syyllisyys? Kokevatko nämä ihmisryhmät aiheetonta syyllisyyttä? Itsemurhan tehneiden omaiset ja oman käden kautta poismenneen ystävät tuntevat usein suurta syyllisyyttä tapahtuman johdosta. Mitä mieltä sinä olet eo. asioista johtuvasta syyllisyydestä?

Syyllisyyden tunteminen on lähtöisin alkukodistamme. Ihmisen väärä valinta johti pelon ja syyllisyyden kierteeseen, josta Adam ja Eeva pyrkivät pois syyttämisen keinoin.

Raamatun esimerkkien valossa tiedämme, että syyllisyydestä pääsee rauhaan vain Jeesuksen lunastustyön kautta.
Ajattele Joosefin veljien syyllisyyttä, joka johtui siitä, että he tekivät Joosefille väkivaltaa. Ajattele Pietarin syyllisyyttä, kun hän kiroten kielsi Herransa. Daavidin syyllisyyttä, jota hän kantoi sielussaan pahojen tekojensa tähden. Kaikki nämä ihmiset tarvitsivat samaa lääkettä. Jeesuksen veren puhdistavan "sydänvihmonnan". Ennen puhdistuskokemustaan jokainen em. henkilöistä kävi ankaran sisäisen kamppailun syyllisyytensä tähden. Ruumis ja sielu suorastaan riutui taakkojen alla. Miten nämä ihmiset pääsivät pois ahdistuksestaan? On olemassa vain yksi ulospääsy, syntien tunnustaminen ja anteeksi saaminen. Rehellinen synnintunnustus on paras keino mielen tasapainoon. Jumala on luvannut antaa anteeksi kaikille, jotka tunnustavat syntinsä ja rikkomuksensa. Lähimmäisiä vastaan tehdyt vääryydet on tunnustettava ja sovittava lähimmäisten kanssa. Kaikki synnit on tunnustettava Jumalalle, ennen kuin voimme vedota Jeesuksen veren ansioihin. Tunnustaminen vaatii nöyrtymistä, mutta se kannattaa. Puhdas omatunto on kultaa ja jalokiviä arvokkaampi. Itä ja länsi ovat kaukana toisistaan, lumen ja villan valkoisuus ovat puhtainta ja kauneinta maailmassa, meren syvyys syvintä mitä tiedämme. Näillä vertauskuvilla kuvataan syntien anteeksisaamisen ihanuutta. Jumalan armo ja rakkaus ovat tämän autuuden takana.
Me ihmiset olisimme paljon onnellisempia, terveempiä ja rauhallisempia, jos me tunnustaisimme syntimme ja tekisimme parannuksen. Parannus tarkoittaa mielenmuutosta. Nöyrtyminen on mielenmuutoksen avainsana.