sunnuntai 2. tammikuuta 2011

"Hänelle minä kannan huoleni"

On sanottu, että parhaat hengentuotteet syntyvät ahdingon keskellä. Monet Daavidin virret ja rukoukset ovat syntyneet vaikeissa olosuhteissa. Psalmin 142 sanat tulevat loppuun palaneen ihmisen sydämestä. Luolassa on hyvä korottaa ääni ja huutaa, koska huuto ja valitus eivät häiritse muita ihmisiä. Lähimmäiset ovat tärkeitä hädän hetkellä, mutta ihminen on kuitenkin rajallinen eikä ymmärrä kuinka vaikeaa toisella voi olla. Voimaton Daavid tuntee suurta yksinäisyyttä. Hänellä ei ole inhimillistä puoltajaa eikä turvapaikkaa. Vainonalaisen ihmisen elämä on raskasta. Vainon ei tarvitse olla kovinkaan suurta, kun se vaikuttaa elämään ahdistavalla tavalla. Pienikin kiusaaminen tai ympärillä oleva kiusanhenki voi kasvaa suureksi taakaksi, joka voi aiheuttaa jopa sairautta. Ihmiset kiusaavat toisiaan monin eri tavoin. Kiusaamista eivät harrasta vain lapset, vaan siihen osallistuu koko maailma tavalla tai toisella. Ihmisten välinpitämättömyys toisistaan lisää maailman pimeyttä ja kylmentää ilmanalaa pakkastakin tehokkaammin.

Daavid tiedostaa olevansa hengenvaarassa, kuin satimessa, josta ei ole ulospääsyä omin avuin. Näissä kokemuksissa Daavidin usko ja luottamus Herraan vahvistuu. Hän ei menetä uskoa Jumalaan, vaan Jumalasta tulee ystävä, jolle voi kertoa kaiken. "Hänelle minä kannan huoleni". "Puhumalla asiat selviävät". Tämä on hyvä neuvo ahdistuneelle ihmiselle. Puhuminen hajottaa sitä "mustaa möykkyä", joka on ahdistuneen ihmisen sisällä. Olen pannut merkille, että ne ihmiset, jotka ovat "kovia" puhumaan ovat yleensä myös iloisen oloisia ihmisiä. Toisaalta ne, joille puhuminen on vaikeaa, kantavat raskaita taakkoja harteillaan ja puhumattomuus lisää pahaa oloa entisestään. Jos meillä ei ole ketään ihmistä vierellä kuuntelemassa, niin tunnemme olevamme yksin taakkoinemme. Kaikki voivat kuitenkin puhua Jumalalle rukouksessa. Näin voimme kantaa huolemme Hänelle, joka ymmärtää meitä parhaiten. Herra kuulee rukouksemme ja huokauksemmekin. Hän pystyy auttamaan meitä ja Hän haluaa auttaa meitä hyvin mielellään. Jumalalla on hyvä kuulo ja hyvä muisti. Sellaisetkin rukoukset, jotka olet itse unohtanut, Jumala muistaa ja vastaa niihin.

Kun luen Daavidin psalmeja, niin näen ne profeetallisina sanomina, jotka kuvaavat Jeesuksen elämää.

Kysymys: Mikä ajatus sinun mielestäsi kuvaa Jeesuksen kokemuksia psalmissa 142?

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kun lukee 142 psalmia, niin voisi kysyä mikä jae EI puhu Jeesuksen kokemuksista. Hän joutui huutamaan avuksi Isäänsä, etsimään apua, ja oli painavia huolia, papit ja hallitusmiehet aina virittelemässä ansoja. Ketään ei puolustamassa Jeesusta, Pietari kyllä yhden kerran yritti,mutta sitäkään HÄN ei sallinut. Ylösnousemisensa jälkeen Hän oli useasti opetuslasten (ystävien) ympäröimä. -Näin tiivistetysti sanottuna. Helena

Paavo Hautala kirjoitti...

Olen kanssasi samaa mieltä. Tämä psalmi on profeetallinen ja siinä kuvataan Jeesuksen elämää. Jeesuksen taistelut ovat olleet hyvin suuret. Meidän pelastamisen tähden Hän joutui kaiken tuskan kestämään.