"Itse Herramme Jeesus Kristus ja Jumala, meidän Isämme, joka on rakastanut meitä ja on armossaan antanut meille iankaikkisen lohdutuksen ja hyvän toivon." (2. Tess. 2:16.)
Surun murtama ihminen kaipaa lohdutusta. Jumala on antanut meille lohdutuksen Jeesuksessa. Läheisen kuolema, menetys, sairastuminen, hylätyksi tai loukatuksi tuleminen tuovat sydämeen paljon surua ja vievät meidät ahdinkoon. Yksinäisyydessä ahdistus puristaa kaikkein eniten. Silloin kaipaamme vierellemme toisen ihmisen, jolle voimme purkaa pahaa oloamme. Jokainen jaettu suru puolittaa surun. Mitä enemmän jaamme surujamme, sitä pienemmäksi ne tulevat. Puhuminen helpottaa oloa, jos vierellä on joku, joka kuuntelee ja ymmärtää meitä. Jeesukselle puhuminen on vapauttavaa, koska meillä on silloin yhteys voiman ja lohdutuksen lähteeseen. Lohdutusta kaipaava ja lohduttaja saavat Jeesukselta armon oikeaan aikaan, kun he vuodattavat sydämensä armon istuimen edessä, tunnustavat syntinsä ja saavat ne anteeksi Jeesuksen nimessä ja hänen vuodattamansa veren tähden. Syntien anteeksiannon rauha lohduttaa ihmistä kaikkein eniten.
Puhumisen lisäksi pahaa oloa helpottaa tosi paljon, kun annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Jumalan lohdutus saavuttaa sydämemme, kun luovutamme surun Jeesukselle ja otamme vastaan hänen sanansa. Jumalan lupausten kantava voima on suuri ja todellinen.
Tänään saamme katsoa Jeesukseen, joka on ylösnousemus ja elämä ja runsaan lohdutuksen Jumala!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti