Missä ovat avaimeni?!

Tänään iltapäivällä aloin huolestua toden teolla, koska olin kadottanut erittäin tärkeät avaimet. Missä ovat avaimeni? Kyselin itseltäni ja ystäviltäni. Tutkin kaikki paikat, missä avaimet olisivat voineet olla, mutta en löytänyt niitä mistään. Olin pulassa! Etsin avaimia Karpalon kasvimaalta, kirppikseltä, Karpalosta ja kirkosta moneen kertaan. Kiersin kaikki paikat missä olin tänään liikkunut. Tutkin autoni perusteellisesti, kävin kysymässä poliisilaitokselta, että onko kukaan tuonut tänään avaimia sinne? Kukaan ei ollut tuonut avaimia löytötavaroiden joukkoon. Poliisi otti ylös yhteystietoni ja lupasi soittaa, jos sinne tuodaan kadottamani avaimet. Vähitellen tuntui siltä, että nyt minun pitää luovuttaa ja lopettaa etsiminen ja hyväksyä se tosiasia, että avaimet ovat kadonneet lopullisesti. Olin jo lopettamassa etsimistäni ja mietin, miten vakuutusyhtiö suhtautuu tällaiseen onnettomuuteen? Korvaisikohan kotivakuutukseni lukkojen vaihtamisen jne.? Rukoilin lakkaamatta Herraa, huusin häntä avuksi. Pyysin häneltä anteeksi huolimattomuuttani. Rukoilimme Arin kanssa palavia rukouksia ja käännyimme taivaan puoleen koko sydämestämme. Sitten tuli mieleeni käydä läpi kaikki vaatteet, joita olin lähipäivinä pitänyt päälläni. Etsin avaimia pöydiltä, laatikoista, puseroiden ja housujen taskuista, myös pyykkiin vietyjen housujen taskuista. Avaimia ei löytynyt. Avattuani eteisessä olevan liukuovellisen kaapin, näin harmaan pikkutakin, joka oli minun päälläni eilisessä Alla Kourun 30-vuotisjuhlakonsertissa, pieni toivon kipinä syttyi rinnassani. Työnsin käteni takin taskuun ja sieltähän kadottamani avaimet löytyivätkin. Löytämisen ilo oli suuri. Kiitin Herraa ja ylistin hänen pyhää nimeään ja sain ihanan rauhallisen ja kiitollisen mielen ja hyvän opetuksen siitä, että minun pitää olla entistä huolellisempi tärkeiden tavaroiden säilyttämisessä.